Gay-hieronta

Sex homoseksuaaliseen tarinoita kumiallergia

Cam homoseksuaaliseen xxx riihimäki thai hieronta

Seksiseuraa kokkola suomalainen homo porno tähti

Seuraavassa ovat miesten vastaukset. Prosenttimäärä kertoo, kuinka moni mies pitää kyseistä piirrettä merkittävänä. Eräiden psykologien mielestä miesten kiinnostus rintoihin juontaa juurensa vauvaikään. Rinnat tuovat turvaa, lämpöä ja pehmeyttä ja antavat oraalista nautintoa. Yhdysvaltalaisten tutkijoiden mukaan rinnat todellakin säteilevät lämpöä.

Tämä lämpösäteily vetää miehiä puoleensa. Tutkijat esittävät, että rintojen erittämän lämmön määrä kertoo miehille naisen imetyskyvystä. Tämä mielenkiintoinen väittämä on kuitenkin vielä hypoteesin tasolla. Yleensä miehet pitävät noin parikymppisen naisen rinnoista, jotka ovat pyöreät, pystyt ja terhakkaat. Esimerkiksi Playboyn keskiaukeamatyttöjen rinnat ovat yleisesti ottaen juuri tällaisia. Niiden koetaan ilmentävän naisen sukukypsyyttä, nuoruutta ja hedelmällisyyttä.

Rinnoilla on siis selkeän seksuaalinenkin merkitys, vaikka osa niiden viehättävyydestä olisi alkujaan peräisin imeväisiältä tai lämpösäteilystä. Sosiaaliantropologi Clellan Fordin ja psykologi Frank Beachin mukaan joissakin kulttuureissa rintojen muotoa ja kokoa pidetäänkin tärkeänä viehätysvoiman merkkinä.

Näin on erityisesti länsimaissa. Toisin kuin naiset yleisesti luulevat, miehet pitävät harvoin hyvin suurista rinnoista. Suuret ja riippuvat rinnat viestivät miehelle sitä, että nainen on jo mahdollisesti imettänyt ja lähestymässä keski-ikää. Nainen on siis ohittanut hedelmällisimmän kautensa, joka on 20–30 ikävuoden välillä. Tosin Fordin ja Beachin mukaan Afrikassa asuvat azandet ja gandat pitävät riippuvia rintoja seksuaalisesti erittäin viehättävinä. Joissakin kulttuureissa naisen isoja rintoja pidetään uhkaavina.

Esimerkkiä ei tarvitse etsiä Italiaa pidemmältä. Psykologi Raffaele Morellin vuonna tekemä tutkimus osoittaa, että 65 prosenttia italialaisista miehistä tuntee olonsa epämukavaksi isorintaisen naisen läheisyydessä. Suurin osa tutkimukseen osallistuneista miehestä pitää enemmän keskikokoisista rinnoista.

Illinoisin yliopiston psykologit tutkivat luvulla muun muassa, minkälaiset miehet pitävät suuresta tai pienestä povesta. Voi olla, että tutkimustulokset ovat jo hiukan vanhentuneet, mutta niissä on silti yllättäviä ja hauskojakin lopputuloksia. Tutkimuksen mukaan miehet, jotka pitävät isorintaisista naisista, riehaantuvat helposti. He ovat luonteeltaan hauskoja ja heistä tulee helposti seuran keskipiste.

He viihtyvät erittäin hyvin naisseurassa. He harrastavat urheilua, ovat itsevarmoja, polttavat, juovat ja rällästävät. Heidän ongelmansa on se, että heiltä puuttuu usein luonteenlujuus ja kestävyys. Mitä ihastuneempi mies on suuriin rintoihin, sitä harvemmin hän on korkeasti koulutettu. Pienirintaisista naisista pitävät miehet eivät yleensä juo tai polta. Heillä on yleensä vankat mielipiteet eri asioista, mutta he masentuvat hyvin helposti.

He ovat usein kotoisin varakkaista perheistä, mutta heiltä puuttuu kunnianhimo. Vartalomalli Hoikka vartalo on ollut länsimaissa muotia vasta luvulta lähtien. Sitä ennen ihannenainen oli naisellisen muodokas esimerkkinä mainittakoon vaikkapa Marilyn Monroe. Suomalaisten tekemän tutkimuksen mukaan vielä luvulla naisihanne oli pitkälti samanlainen kuin vuotta aikaisemmin. Twiggyn myötä alettiin ihannoida yhä laihempia naisia, ja tämä suuntaus kärjistyi luvulla, jolloin rasvaa alettiin pitää erityisen paheksuttavana ja äärimmäisen epäterveellisenä.

Ihanteen ruumiillistumana oli Calvin Kleinin mainoksissa poseerannut Kate Moss – nainen, jolla ei ollut lainkaan ylimääräistä rasvaa mutta ei myöskään naisellisia muotoja. Kuitenkin vain harvat miehet pitävät androgyynisistä naisista, ja nyt onkin jälleen havaittavissa, että muodokkaat naiset ovat hiljalleen palaamassa muotiin.

Naisen vartalossa seksikkyyden kannalta tärkeä mitta on vyötärön ja lantion välinen suhde vyötärön ympärys mitataan kaksi senttimetriä navan yläpuolelta ja lantiomitta lantion leveimmältä kohdalta. Professori Devendra Singhin mukaan premenopausaalisen naisen ihannesuhde on 0,67–0, Farmareissa yleisesti käytetyn tuumamitoituksen mukaan vyötärökoko on tuolloin 24–28 tuumaa ja lantion koko on vastaavasti 36 tuumaa. Mikäli lantion tuumakoko on 40, vyötärökoko voi olla 27–31 tuumaa. Singhin mukaan tuo suhde on kertonut miehelle kautta aikain, että nainen on hedelmällinen sekä fyysisesti terve.

Tutkimukset ovat osoittaneet kyseisen väittämän todeksi. Pyöreät pakarat Naisen pyöreät pakarat ovat miehelle voimakas eroottinen signaali. Pakarat kiehtovat miehiä sekä ulkonäkönsä että liikkeensä vuoksi. Naisten pakarat ovat leveämmät ja pyöreämmät kuin miesten pakarat.

Tämä johtuu naisen lantiorenkaan koosta sekä pakaroiden tiheämmästä rasvakudoksesta. Syy näihin eroavaisuuksiin miehen ja naisen välillä on se, että nainen synnyttää.

Lisäksi naisen liikkuessa pakarat liikkuvat voimakkaasti, toisin kuin miehillä. Tämä johtuu siitä, että naisen kävellessä lantio pyörähtää ja keinahtaa taaksepäin. Tämä saa aikaan naisen takamuksen keinunnan, joka ei siis ole tarkoituksellisesti tuotettua.

Tosin nainen voi sitä kyllä tietoisesti liioitella. Millaisia pakaroita miehet sitten pitävät seksikkäimpinä? Toiset pitävät kiinteistä ja pyöreistä, toiset taas leveistä ja pehmeistä – makuja on monia.

Varmaa kuitenkin on se, että miehet pitävät naisten pakaroista, kunhan ne ovat pyöreät. Latteat pakarat eivät näytä miehistä kovinkaan kiihottavilta. Edellä mainitun Illinoisissa tehdyn tutkimuksen mukaan miehet, jotka pitävät pyöreästä ja suuresta takamuksesta, ovat järjestelmällisiä ja korrekteja. Usein he työskentelevät virastoissa ja konttoreissa.

He ovat hyvin tunteellisia ja seurallisesti muista riippuvaisia. Miehet, joita viehättävät pienet takamukset, eivät yleensä tunne syyllisyyttä. He ovat erittäin työteliäitä. Heitä ei kiinnosta aktiiviurheilu eikä itsensä esille tuominen. Säihkyvät sääret Myös jaloilla on huomattava seksuaalinen merkitys.

Kuten edellä olevasta luettelosta voimme huomata, jalat jäävät vain muutaman prosentin jälkeen rinnoista. Naiset ovatkin osanneet hyödyntää jalkojen eroottista vetovoimaa miesten kiihottamisessa. Esimerkiksi luvulla muotiin tullut minihame on muodikas vuodesta toiseen ja saa aina miesten päät pyörälle.

Tämän todistavat jokavuotiset kolaritilastot, joissa miehen keskittyminen on hetkeksi herpaantunut minihameisen naisen vuoksi. Pitkät jalat koetaan Bottingien mukaan seksikkäiksi, koska ne ovat sukukypsyyden merkki luuston pituuskasvu loppuu naisilla kasvulevyn luuduttua alle vuotiaana.

Toisaalta pitkät jalat kiehtovat miehiä puhtaasti niiden visuaalisten ominaisuuksien vuoksi. Naisten pitkät jalat ovat linjakkaat ja sulavakaarteiset. Miesten jalat ovat huomattavasti kulmikkaammat.

Väitetään myös, että mitä enemmän naisen jalkaparista näkyy, sitä helpompi miehen on kuvitella niiden yhtymäkohta. Mielenkiintoista on, että englantilaisen tutkimuksen mukaan miehet kuitenkin suosivat parinvalinnassa lyhyitä naisia. Tutkija Daniel Nettlen mukaan tarkkaa syytä tähän ei vielä tiedetä. Kyseisen tutkimuksen mukaan naiset vastaavasti suosivat pitkiä miehiä. Tutkimukseen osallistui noin 10 englantilaista miestä ja naista. Illinoisin tutkimuksen perusteella lyhytsäärisistä naisista pitävät miehet ovat useimmiten seuranhaluisia ja pitävät siitä, että muut tarvitsevat heidän apuaan.

He ovat avuliaita mutta epävakaita. Useimmat heistä polttavat, mutta harvat heistä juovat. Miehet, joita viehättävät pitkäsääriset naiset, ovat pidättyväisiä ja kohteliaita.

He ovat usein taitavia liikemiehiä, hienotunteisia, mutta suuremmassa seurueessa hyvin estyneitä. Useimmat heistä ovat täysin raittiita eivätkä polta tupakkaa. Kumppanin kauneus on ollut haluttu ominaisuus pitkälti siksi, että se kertoo tämän hyvistä geeneistä sekä terveydentilasta. Kauneus kiehtoo toki myös esteettisten syiden vuoksi. Kumppanin kauneudella on kuitenkin oma varjopuolensa – tutkimusten mukaan kauniit ihmiset ovat nimittäin uskottomampia kuin muut.

Evoluutiopsykologit huomauttavat myös, että persoonallisuus, äly, huumorintaju sekä charmi ovat ominaisuuksia, joilla on erittäin suuri merkitys kumppaninvalinnassa. Myös feromonit vaikuttavat oletettua enemmän miehen ja naisen väliseen kanssakäymiseen. Miehet pystyvät esimerkiksi haistamaan koska naiset ovat hedelmällisimmillään. Tämä on tullut hiljattain esille Randy Thornhillin ja Devendra Singhin tekemissä tutkimuksissa. Kaikille siis löytyy se oma rakkaansa. Naisten seksuaaliset tyylit Lauantai Naisten seksuaalisuudesta on asiantuntijoiden mukaan löydettävissä neljä erilaista tyyliä.

Mihin ryhmään sinä kuulut? Sarah Litvinoff on englantilainen kirjailija, joka on kirjoittanut useita kirjoja sekä artikkeleita yhteistyössä seksuaaliterapeuttien ja seksologien kanssa. Litvinoff on muun muassa kirjoittanut kirjan Sexual Styles, jossa hän tuo mielenkiintoisesti esille teorian siitä, että jokaisella meistä on oma seksuaalinen persoonamme, jonka kautta ilmaisemme seksuaalisuuttamme. Samalla tavoin kuin meidät voidaan jakaa melankolisiin vesi , flegmaattisiin maa , sangviinisiin ilma ja koleerisiin tuli persoonallisuuksiin, voidaan meidät luokitella myös seksuaalisuuden mukaan.

Litvinoff jakaakin ihmiset romanttisiin tuli , tunteellisiin vesi , aistillisiin maa ja mielikuvituksellisiin ilma seksuaalipersooniin ja näiden välimuotoihin. Seuraavassa hänen kuvaamansa päätyypit.

Romanttinen nainen Litvinoffin mukaan romanttisen naisen ympärillä leijuu oikea seksuaalisuuden aura, riippumatta siitä haluaako hän todellisuudessa seksiä vai ei. Tämä aiheuttaa miehille sen harhakuvan, että kyseinen nainen on aina seksuaalisesti halukas. Romanttisen naisen kannalta seksi on silloin parhainta, kun hän on erittäin rakastunut. Kyseinen nainen näyttää tuolloin myös säteilevältä ulospäin: Tuore rakkaus saa romanttisen naisen helposti kiihottumaan ja haluamaan seksiä enemmän kuin koskaan muulloin.

Toki kaikki naiset ovat tältä osin samankaltaisia, mutta juuri romanttisella naisella nämä seikat korostuvat. Tässä piilee myös romanttisen naisen seksuaalisen haluttomuuden ydin. Rakastumisen jälkeen seksi on hänelle vähemmän merkityksellistä ja kiehtovaa, koska kaikki rakkauden huuman aiheuttama kiihko on kadonnut. Mikäli romanttisen naisen libido on matala, hän saattaa menettää kiinnostuksensa seksiin lähes täysin ja kumppanin ehdotukset yhdynnästä voivat jopa raivostuttaa häntä.

Ikävä puoli on se, että Litvinoffin mukaan romanttisen naisen kokema seksuaalinen nautinto miehen kanssa ei enää koskaan tule olemaan samaa kuin suhteen alussa. Oikein toimimalla mies voi kuitenkin tehdä naiselle seksistä lähes yhtä miellyttävän kokemuksen kuin aiemmin. Romanttinen nainen pitää siitä, että hänet huomataan. Hän kaipaa helliä ja kauniita sanoja, kukkia ja lahjoja.

Romanttinen nainen kaipaa oikean ympäristön syttyäkseen. Hempeä musiikki, tunnelmavalaistus ja yhteinen illallinen saavat aikaan ihmeitä. Romanttisen naisen täytyy myös tuntea, että hän näyttää kauniilta ja haluttavalta. Romanttisen naisen saattaa olla vaikea saada orgasmia, koska hänen täytyy tuntea olonsa todella varmaksi pystyäkseen nauttimaan täysin seksistä.

Romanttinen nainen ei yleensä innostu seksistä, jonka hän kokee likaiseksi. Hän rakastelee harvoin kuukautisten aikana, vaikka tuntisikin seksuaalista halukkuutta. Miehen on myös turha odottaa suuseksiä romanttiselta naiselta. Jotkut romanttiset naiset pitävät sukupuolielimiä jopa rumina ja naurettavan näköisinä. Romanttinen nainen haluaa näyttää hyvältä, mutta hän haluaa, että myös mies näkee vaivaa oman ulkonäkönsä suhteen.

Romanttisella naisella on myös oma tapansa flirttailla vieraiden miesten kanssa. Hän tekee tämän saadakseen oman miehensä mustasukkaiseksi. Tällä tavoin nainen huomaa, että mies välittää yhä hänestä ja haluaa häntä. Toisaalta mikäli mies tekee romanttisen naisen mustasukkaiseksi, pyrkii tämä valloittamaan miehensä takaisin.

Tähän valloitukseen saattaa kuulua myös hetkellisesti kohonnut seksuaalinen halukkuus. Miehen täytyy siis huomioida romanttinen nainen ja tämän kauneus. Hitaasti hyväilemällä ja lempeitä sanoja kuiskuttelemalla romanttinen nainen syttyy seksiin, vaikka parisuhde olisi kestänyt pitkäänkin. Miehen täytyy kuitenkin saada romanttinen nainen rakastumaan itseensä aina uudelleen, mikäli hän haluaa, että naisessa on vielä suhteen alkuaikojen glamouria ja seksuaalista halukkuutta.

Tunteet vaikuttavat toki kaikkien muidenkin seksuaalipersoonien seksielämään, mutta tunteellisen naisen kohdalla ne vaikuttavat erityisesti hänen tapaansa rakastella. Tuntiessaan voimakasta hellää rakkautta pariaan kohtaan tämä nainen haluaa rakastella hellästi, sensuellisti ja hyvin hitaasti. Mikäli tunteellista naista kiehtoo miehinen voima, hän haluaa, että mies dominoi häntä, hurmaa hänet hellästi tai peräti hiukan kovakouraisestikin. Seksiä harrastaakseen täytyy tunteellisen naisen kuitenkin tuntea parinsa todella hyvin ja luottaa tähän.

Tämän naisen mielestä nimittäin jokainen seksiin liittyvä aspekti on merkitsevä. Jopa vaatteiden riisuminen on hänelle tärkeä askel. Tunteellinen nainen myös avautuu miehelle henkisesti paljastaen voimakkaasti tunteensa. Tämän vuoksi hän ei halua harrastaa yhden illan suhteita, koska pelkää haavoittuvansa.

Tunteellisella naisella täytyy olla oikea tunnetila, jotta hän voisi nauttia täysin siemauksin seksistä. Aistikkaan naisen tavoin hän kaipaa paljon fyysistä huomiota, kuten halailua, suutelemista ja kainaloon käpertymistä. Jotkut tunteelliset naiset kiihottuvat kovasti parin välisestä pikku riidasta. Osa naisista onkin sanonut, että seksi riidan päätteeksi maistuu parhaimmalle. Toisaalta tässä täytyy huomata, että kaikki tunteelliset naiset eivät allekirjoita tätä lausumaa.

Osalle riita nimittäin on suurin haluttomuuden aiheuttaja. Tunteelliselle naiselle seksi on monasti tapa nähdä miehen sydämeen. Sängyssä mies on aidoimmillaan ja näyttää, mitä hän todella tuntee naista kohtaan.

Toisaalta tunteellinen nainen haluaa myös nähdä, kuinka paljon mies häntä haluaa. Tämän vuoksi hän harvoin tekee itse ehdotusta rakastelutuokiosta. Tunteellinen nainen on erittäin herkkä ympäristön vaikutuksille. Stressi, jännitystilat yleensä ja huolet karkottavat varmasti tämän naisen seksuaalisen halukkuuden. Rakkauden kaikkoaminen suhteesta vie pohjan tunteellisen naisen halukkuudelta. Seksi ilman lämmintä ihmissuhdetta on hyödytöntä.

Seksuaalisen minän hyväksyminen saattaa olla tunteelliselle naiselle vaikeaa. Oma seksuaalinen halukkuus ja taustalla olevat normit voivat johtaa henkisiin ristiriitatilanteisiin, jotka lopulta aiheuttavat seksuaalisen haluttomuuden.

Terapialla voidaan kuitenkin selvitellä tilannetta. Aistikas nainen Aistikkaan naisen keho kaipaa koskettelua ja halailua. Hänellä on hyvin herkät hermopäätteet, jotka aistivat pienimmänkin hyväilyn. Aistikkaan naisen miehen pitää olla kiinnostunut tutkimaan tämän naisen kehon kaikkia kohtia ja käyttää aikaa herkkien kohtien hyväilyyn. Toisin kuin romanttinen nainen, aistikas nainen pitää kehon omasta tuoksusta.

Hän pitää rakastelun jälkeisestä hikisen kehon tuoksusta eikä mene välittömästi suihkuun, kuten romanttinen nainen tekee. Mikäli aistikas nainen rakastaa miehensä vartaloa, hän haluaa tutkia sen jokaisenkin pienen yksityiskohdan ja nuolla miehen hiestä kimmeltävää vartaloa.

Tämä nainen ei romanttisen naisen tavoin kaipaa tunnelmavalaistusta ja herkkää musiikkia. Aistikas nainen ei syty seksuaalisesti mitenkään erityisesti kukista ja lahjoista, toisin kuin romanttinen nainen. Hän toki pitää näistä huomionosoituksista, mutta kiihkeä suudelma ja niskaa hyväilevät sormet ajavat paremmin asiansa. Aistikas nainen ei varsinaisesti aina kaipaa yhdyntää tai ainakaan orgasmia. Mikäli mies osaa hyväillä hänen kehoaan oikein, kehon hermopäätteiden kihelmöivät aistimukset riittävät antamaan tälle naiselle niin suuria väristyksiä, että ne saattavat tuntua jopa paremmalta kuin yhdynnän aikaiset tuntemukset.

Yleensä aistikas nainen pitää myös suuseksistä. Tämä koskee myös sen antamista. Eräät aistikkaat naiset voivat vaikuttaa erittäin seksuaalisilta mutta olla silti hyvin pidättyväisiä.

Nämä naiset kaipaavat läheisyyttä ja hyväilyä muiden aistikkaiden naisten tapaan. Heidän vartalonsa voi ilmaista voimakkaita kiihottumisen merkkejä, kuten ihon punertumista, mutta silti he eivät välttämättä halua seksiä vaan lisää koskettelua. Varsinaista seksuaalista haluttomuutta aistikkaalla naisella voi esiintyä silloin, kun mies ei ole hänen mielestään koskaan oikeastaan osannut kosketella häntä oikein.

Tai sitten mies ei ole antanut aistikkaan naisen tarpeeksi nauttia koskettelusta ja kiihottua äärimmilleen. Aistikas nainen kaipaa jatkuvaa koskettelua, suutelua ja halailua. Mikäli aistikas nainen jää vaille kaipaamansa kosketusta, hänen automaattinen puolustusjärjestelmänsä saattaa laueta ja hän sulkeutuu fyysisesti. Tällä tavoin hän pyrkii poistamaan itseltään kosketuksen kaipuun.

Ongelmana tässä on se, että miehen halutessa seksiä naisen on vaikea saada seksuaalinen minänsä jälleen toimimaan. Aistikkaan naisen haluttomuus on kuitenkin korjattavissa melko helposti.

Litvinoffin mukaan tällaisen naisen seksuaalisuus saadaan heräämään, jos mies vain kiinnittää tarpeeksi huomiota naisen hyväilyyn. Naisen seksuaalisen halukkuuden voi tuoda takaisin myös niin yksinkertainen seikka kuin urheilu.

Urheilun aiheuttama adrenaliinipiikki stimuloi naisen kehoa ja voi herättää hermojen aistikkuuden jälleen unestaan. Myös lekottelu hiekkarannalla auringon hyväillessä säteillään naisen vartaloa voi riittää haluttomuuden karkottamiseksi. Mielikuvituksellinen nainen istikkaalle naiselle tärkein osa seksuaalista nautintoa on hänen kehonsa hermopäätteiden kautta välittyvät aistituntemukset. Mielikuvituksellisen naisen kohdalla voidaan sanoa, että hänen aivonsa välittävät suurimmat nautinnon tuntemukset.

Mikäli yleistyksiä voidaan tehdä, mielikuvituksellisesta naisesta voidaan sanoa, että hän haluaa kokeilla kaikkea, mikä seksiin liittyy. Tämä nainen tyytyy harvoin samaan rakasteluasentoon.

Erilaiset eroottisten kauppojen hyllyiltä löytyvät aikuisten leikkikalut voivat olla kivoja piristeitä. Myös seksin eri kirjo kannattaa käydä läpi suuseksistä roolileikkeihin. Mielikuvituksellisen naisen ero toisiin seksuaalipersooniin on se, että muut naiset haluavat toistaa sitä, mikä on tuntunut hyvältä ja mukavalta, mutta tämä nainen haluaa aina kokea uutta.

Sama kaava tuntuu rutiinilta ja tappaa hänen halukkuutensa. Erilaiset fantasiat ovat tärkeässä roolissa tällaisen naisen elämässä. Seksuaalisesti hillitymmät mielikuvitukselliset naiset toteuttavat fantasiansa vain unelmissaan. Osa näistä naisista pitää kovasti pornografiasta, koska se ruokkii heidän mielikuvitustaan ja antaa heille uusia ideoita. Suurin mielikuvituksellisen naisen haluttomuuden aiheuttaja on ehdottomasti kyllästyminen samanlaisena toistuvaan seksiin.

Mikäli nainen on mielestään jo kokenut kaiken mahdollisen seksin saralta, hän saattaa siirtyä harrastamaan selibaattia. Miksi vaivautua seksiin, jos se ei tarjoa mitään uutta.

Osa vakituisen partnerin tarjoamaan seksiin kyllästyneistä naisista siirtyy hakemaan uusia värinöitä parisuhteen ulkopuolisista suhteista.

Litvinoffin mukaan mielikuvituksellinen nainen saa erittäin hyvän vasteen terapiasta varsinkin, jos haluttomuuden syynä on aikaisempien seksuaalikokemusten takia syntyneet traumat. Lisäksi hyvän tietopankin erilaisista seksileikeistä omaava terapeutti palauttaa varmasti tämän naisen mielenkiinnon seksiin. Onko homoseksuaalisuus syntiä ja tarttuva tauti?

Ympäri maailmaa on jälleen järjestetty Gay Pride -paraateja. Esimerkiksi Helsingin Kaivopuiston puistojuhlaan osallistui heinäkuussa arviolta 3 ihmistä. Kaikki eivät kuitenkaan seksuaalisia vähemmistöjä sulata. Uskonnolliset fanaatikot häiritsivät Kaivopuiston puistojuhlaa ja Virossa järjestettyä paraatia vastaan hyökkäsi joukko kivin ja kepein varustautuneita miehiä, jotka yrittivät kitkeä homouden ikeen pois marssijoista. Myös Yhdysvalloissa homoseksuaalit ovat joutuneet entistä ahtaamalle, sillä kansalaisten asennoituminen homoja kohtaan on selvästi muuttunut negatiivisempaan suuntaan.

Eräänä syynä on varmasti se, että presidentti George W. Bush sekä kuvernööri Arnold Schwarzenegger ovat ilmaisseet suoraan, etteivät he hyväksy homoseksuaalisuutta. Homot siis saavat armeijasta kenkää eivätkä siten kelpaa edes tykinruoaksi. Saudi-Arabiassa ja Iranissa homoseksuaalisuudesta seuraa peräti kuolemantuomio.

Onko homous siis synti, joka pitää poistaa vaikka väkivallan keinoin? Tarttuuko homous kuten spitaalitauti eli pitäisikö homot eristää mahdollisimman kauas meistä heteroista? Vai emmekö me heterot yksinkertaisesti tiedä, mitä homous on? Tämä kolmiosainen artikkelisarja valistaa teitä miesten homoseksuaalisuudesta. Vain tieto poistaa turhia ennakkoluuloja. Termi homoseksuaalisuus on kuitenkin peräisin vasta vuodelta , jolloin unkarilainen kirjailija Karl Maria Kertbeny käytti sitä.

Termi gay on huomattavasti vanhempaa perua ja pohjautuu vanhaan provencelaiseen sanaan gai. Homoseksuaalisuuden määritelmänä pidetään henkilön taipumusta ja kykyä rakastua sekä rakentaa eroottisia tunnesiteitä samaa sukupuolta olevaan ihmiseen. Homoseksuaalisuudessa on siten kyse kokonaisvaltaisesta tunnesuhteesta eikä pelkästään seksipartnerin valinnasta! Homoseksuaalisuutta käsittelevässä julkisessa keskustelussa seksualiteetti korostuu usein liikaa.

Ihmisen seksuaalisuuteen liittyviä hormonitoimintoja tutkineen John Moneyn mukaan ihminen tuntee seksuaalista kiintymystä rakastamaansa henkilöön, oli tämän sukupuoli sitten mikä tahansa. Homo- ja heteroseksuaalisuuden ero voi siten olla kuin veteen piirretty viiva. Homoseksuaalista käyttäytymistä voi esiintyä ilman homoseksuaalista identiteettiä esimerkiksi olosuhteissa, joissa vastakkaisen sukupuolen edustajia ei ole lainkaan läsnä, tai pelkästä kokeilunhalusta.

Johann Wolfgang von Goethe – kirjoitti aikoinaan, että homoseksuaalisuus on yhtä vanhaa kuin ihmiskunta ja sen vuoksi sitä voi pitää luonnollisena. Homoseksuaalisuutta on todellakin esiintynyt aikojen alusta lähtien sekä ihmisillä että eläimillä. Vuoden jälkeen homoseksuaalisuus ei ole ollut Suomessa enää rangaistava teko. Vuonna Amerikan psykiatrinen järjestö päätti, että homoseksuaalisuus ei enää ole psykiatrinen häiriötila.

Homoseksuaalisuus poistui kansainvälisestä DSM-luokituksesta mielenterveyshäiriöiden diagnostinen ja tilastollinen ohjeisto vuonna Homoseksuaalisuus poistettiin suomalaisesta tautiluokituksesta vuonna Kansainvälisestä tautiluokituksesta ICD homoseksuaalisuus poistui kuitenkin vasta vuonna Laki samaa sukupuolta olevien henkilöiden parisuhteen rekisteröimiseksi astui voimaan vuoden maaliskuussa.

Raamattu ja homot Monesti homoseksuaalisuuden vastustajat vetoavat Raamatun sanaan. Raamatusta löytyykin lauseita, jotka kieltävät homoseksuaalisuuden. Itse asiassa homoseksuaalisuudesta tuli synti vasta kristinuskon leviämisen myötä. Kristinuskon negatiivinen kanta homoseksuaalisuuteen ilmenee ehkä parhaiten Kolmannen Mooseksen kirjan siveellisyyssäädöksistä sekä rangaistusmääräyksistä: Näin ainakin mainitaan käskyssä numero viisi.

Miehet ovat harhautuneet harjoittamaan keskenään säädyttömyyttä ja saavat ansaitsemansa palkan. Raamatun perusteella homous on siis syntiä.

Saattaa tosin olla, että Raamatussa esiintyvä negatiivinen suhtautuminen miesten väliseen homoseksuaaliseen kanssakäymiseen perustuu ajatukseen, että miesten ei pidä tuhlata arvokasta siemennestettä. Tuolloin nimittäin oletettiin, että siemennestettä on miehessä vain rajallinen määrä.

Naisten välistä seksuaalista kanssakäymistä ei Raamatussa ole tuomittu yhtä ankarasti. Nykyinen paavi Benedict XVI on ilmoittanut, että homot eivät saa toimia pappina. Huolimatta siitä, että erityisesti katolisen kirkon kanta homoutta kohtaan on hyvinkin negatiivinen, löytyy kirkon korkeimmalta maalliselta asemalta henkilöitä joilla oli homoeroottisia suhteita miesten kanssa. Yhdysvalloissa katolisen seminaarin johtaja Donald Cozzens esitti arvion, että 60 prosentti yhdysvaltalaisista katolisista papeista on homoseksuaaleja.

Mitä tähänkin sitten sanoisi? Homot ovat naismaisia Yleinen stereotypia homoseksuaaleista on se, että he ovat hyvin naismaisia. Tutkimusten perusteella on kuitenkin hyvin vähän sellaisia homoseksuaalimiehiä, joiden käyttäytyminen on jotenkin naismaista. Vastaavasti sellaisia miehiä, jotka ovat hyvinkin maskuliinisia tai muuten käyttäytyvät kuin heteromiehet, on hyvin paljon.

Harvardin lääketieteellisessä koulussa kehitettiin arviointitaulukko, jonka mukaan miehen naismaista käytöstä voidaan arvioida. Arvioinnissa käytetään seuraavia pääkohtia: Puhuuko mies korkealla äänellä pysyvästi korkealla vai tilapäisesti falsetissa? Häviääkö ääni lauseen keskellä vai päissä?

Käyttääkö mies substantiiveista eriskummallisia deminutiivimuotoja vähennyssanoja, jotka ovat usein tyyliltään hyväileviä? Käveleekö mies pienin, sipsuttelevin askelin?

Hankaako hänen reitensä toisiaan vasten kävelyn aikana? Pyöriikö miehen takapuoli kävelyn aikana ylös-alas? Ristiikö mies jalkansa istuessaan sekä polvista että nilkoista? Onko hänen ranteensa veltot? Pitääkö mies käsiään patsasmaisessa asennossa? Nyrpistääkö mies huuliaan puhuessaan? Nyrpistääkö mies huuliaan kun hän ei puhu? Kasvojen yläosa ja silmät Välttääkö hän katsomasta haastattelijaa? Kohoavatko miehen kulmakarvat mielialan korostamiseksi. Hyväileekö mies itseään kohtaan kuuluvat kasvojen, pään tai viiksien sively?

Mitä useamman kerran mies vastaa kyllä, sitä naismaisemmaksi hänet katsotaan. Ketä moinen arviointi sitten lopulta viimein palvelee? Ainoa ilo tästä luettelosta taitaa olla se, että työpäivä kuluu rattoisasti, kun tarkastelee työpaikan kaikki miehet läpi.

Osa II Tämä on toinen osa homoseksuaalisuutta käsittelevässä artikkelisarjassa. Tällä kertaa keskitytään siihen, mitä homofobia on ja kuinka homoseksuaaleja on pyritty hoitamaan eli käännyttämään heteroiksi. Homofobia Useassa eri tutkimuksessa on tullut selvästi esille se merkittävä seikka, että miehet suhtautuvat homoseksuaaleihin huomattavasti negatiivisemmin kuin naiset.

Tutkija Thompsonin mukaan homofobia homoseksuaalisuutta kohtaan tunnettu pelko ja vihamielisyys on avaintekijä neljänneksessä kaikista Uudessa Walesissa tehdyistä murhista, jotka ovat kohdistuneet täysin vieraaseen henkilöön. Murhille on lisäksi ollut tyypillistä niiden raakuus. On myös havaittu, että homofobialla on syvä sosiaalinen merkitys. Useimmat homoseksuaaleja kohtaan kohdistuvat fyysiset hyökkäykset ovat teini-ikäisten tekemiä.

Tutkija Greerin mukaan teinit pyrkivät tällä tavoin osoittamaan omalle yhteisölleen, kuinka ”machoja” he ovat. David Plummer selvitti homofobian ilmenemistä vuosina – ja havaitsi, että homofobisuus on tavallista miehille jo hyvin nuorella iällä.

Nuoret haukkuvat toisiaan homoiksi vielä edes ymmärtämättä sanan varsinaista merkitystä. Plummer havaitsikin, että kyseistä sanaa käytetään hyvin monessa eri tarkoituksessa. Etenkin nuoret miehet kokevat homo-sanan pahimpana mahdollisena loukkauksena. Plummerin mukaan sanalla homo tarkoitetaan muun muassa nulikkaa, nynnyä, arkaa, pehmoa, hidasta fyysistä kehitystä, tyttömäistä käytöstä, erilaista, nörttiä, käytökseltään muista poikkeavaa, eristyneisyyttä ja henkilöä, joka ei toimi yleisten oletusten mukaan tai ei osallistu joukkuelajeihin sekä tietysti seksuaalista orientaatiota.

Homofobiaa esiintyy myös institutionaalisissa yhteyksissä. Useissa maissa homoseksuaaleilta on kielletty pääsy armeijaan ja ministeriön virkoihin.

Homoseksuaaleilta on saatettu seksuaali-identiteetin vuoksi kieltää myös vaikkapa lainan saanti. Yhä edelleen yllättävän monet ihmiset pitävät homoseksuaaleja sairaina ja perversseinä sekä pelkäävät, että homoseksuaalisuus on jotenkin tarttuvaa. Usein homofobia johtuu myös henkilön peloista omia homoseksuaalisia ajatuksiaan kohtaan. Homofobian vuoksi erityisesti nuorten homoseksuaalien on vaikea käsitellä omaa seksuaali-identiteettiään. Oma erilaisuus aiheuttaa hämmennystä ja yhteiskunnan paine ahdistaa.

Useissa tutkimuksissa on huomattu, että nuorista miespuoliset homoseksuaalit ovat kaikkein herkimpiä tekemään itsemurhan. Heteroiksi vaikka henki menisi Tutkija Bieber totesi luvulla: Se ei ole koskaan normaalia. Homoseksuaalisuus ei ole normaalin seksuaalikäyttäytymisen variaatio. Homoseksuaalisuuden hoidossa on käytetty jos jonkinlaisia menetelmiä. Amerikkalainen Graeme Hammond esitti vuonna , että reipas liikunta ja ulkoilu parantavat miehen homoseksuaalisuudesta. Hänen mielestään paras liikuntamuoto oli polkupyöräily.

Miehen piti pyöräillä usein ja aina totaaliseen väsymykseen saakka. Osittain tämä menetelmä varmasti vaikutti miehen seksuaalikäyttäytymiseen.

Nykyisin nimittäin tiedetään, että runsas pyöräily aiheuttaa erektiohäiriötä. Jatkuva kiire heikentää hermojärjestelmää ja aiheuttaa seksuaalista kieroutumista. Riittävä lepo oli tämän teorian mukaan erinomainen keino homoseksuaalisuuden poistamiseksi.

Eräät lääkärit ovat ajatelleet, että mies paranee homoseksuaalisuudesta käyttämällä prostituoitujen palveluja. Saksalainen seksologi Albert Moll väitti parantaneensa muutaman potilaansa tällä tavoin. Natsi-Saksassa eräitä homoseksuaalisuuden vuoksi pidätettyjä vankeja pyrittiin parantamaan kyseisellä keinolla. Kaikkia homoseksuaaleja ei siis heti viety eliminoitavaksi. Ruumiillisesti vahvoja vankeja pyrittiin ensin parantamaan.

Homoseksuaalit joutuivat pitämään rinnassaan vaaleanpunaista kolmiota, jotta heidät pystyttiin erottamaan muista vangeista. Lesbot taas merkittiin irtolaisuuteen viittaavalla mustalla kolmiolla. Heinrich Himmler rakennutti Flossenburgiin vuonna bordellin, jossa juutalais- ja romaninaiset joutuivat työskentelemään. Homoseksuaalit kävivät viikoittain tuossa bordellissa, jossa heidän suoriutumistaan tarkkailtiin. Mikäli mies kykeni sukupuoliyhdyntään naisen kanssa, kelpasi hän Dirlewangerin rangaistuspataljoonaan taistelemaan puna-armeijaa vastaan.

Toivottomat tapaukset joutuivat tuhoamisleireille Buchenwaldiin. Molemmissa tapauksissa lopputulos homoseksuaalin kannalta oli siis melkoisella varmuudella sama - kuolema. Homoseksuaalisuuden parantamisessa luovuttiin lopulta prostituoitujen käytöstä, koska ajateltiin, ettei mies voi ihailla ja haluta moista naista. Sen vuoksi siirryttiin suosittelemaan avioliittoa. Ajateltiin, että homoseksuaalien fobiat naisia kohtaan voidaan poistaa ainoastaan seksuaalisella kanssakäymisellä naisen kanssa.

Naisen tuli kuitenkin olla siveä. Sen vuoksi joitakin homoseksuaaleja lähes pakotettiin avioliittoon. Avioliiton ei kuitenkaan ole havaittu parantavan homoseksuaalisuutta. Kulissiavioliittoja toki esiintyy yhä edelleen ja niitä ovat suosineet erityisesti monet julkisuuden henkilöt. Sähköshokkeja, kemiallisia keinoja Homoseksuaalista käyttäytymistä on pyritty muuttamaan myös modifioimalla masturbaation aikaisia fantasioita.

Miehiä kannustettiin masturboimaan normaalisti, mutta orgasmin lähestyessä heidän tuli ajatella naisia. Apuna tässä käytettiin alastomia naisia esittäviä valokuvia. Tiedossa on yksi raportoitu tapaus, jossa mies ilmoitti ”päässeensä eroon” homoseksuaalisuudesta tämän keinon avulla. Sähköshokeilla ei ole hoidettu ainoastaan mielenterveysongelmista kärsiviä vaan myös homoseksuaaleja.

Miehille näytettiin alastomien miesten kuvia. Jos homoseksuaalit kokivat kuvat kiihottaviksi, saivat he sähköshokin. Mikäli jotain havaittavaa seksuaalista reaktiota tapahtui alastoman naisen kuvan kohdalla, jätettiin sähköshokki antamatta. Homoeroottisia fantasioita pyrittiin poistamaan myös kemiallisin keinoin. Mikäli miehellä oli homoseksuaalisia fantasioita, joutui hän haistamaan erilaisia ammoniakkeja.

Eräissä tapauksissa homoseksuaalit ovat joutuneet olemaan vuorokausiakin juomatta. Samalla heille on syötetty voimakkaita nesteenpoistajia, jotka ovat aiheuttaneet virtsaamisen tarvetta. Nestettä heille on annettu vasta, kun miehet ovat kokeneet seksuaalista kiihottumista alastoman naisen kuvan nähdessään. Toisinaan homoseksuaalimiehiä on pyritty parantamaan hypnoosin avulla.

Tulokset eivät kuitenkaan ole olleet kovinkaan hyviä. Mastersin ja Johnsonin menetelmä perustui kyllästyttämiseen. Homoseksuaali joutui päivittäin kertomaan nauhalle puoli tuntia kestävän homoeroottisen fantasian. Tätä terapiaa kesti usean kuukauden ajan. Terapian tarkoituksena oli, että mies lopulta kyllästyisi fantasioihinsa ja ihmettelisi, mikä niissä häntä oikein on viehättänyt.

On tapauksia, joissa uskonto on ”ratkaissut” homoseksuaalisuuden ongelman. Tutkijat Pattison ja Pattison kertovat miehistä, jotka uskon avulla ovat vihdoin ymmärtäneet, että homoseksuaalisuus on moraalitonta ja syntistä. Tullessaan uskoon he ovat kasvaneet pois homoseksuaalisuudesta ja ryhtyneet heteroiksi.

Eräässä vaiheessa hormoniterapia oli hyvin suosittu homoseksuaalisuuden ”parannusmuoto”. Myöhemmin siirryttiin testosteroniin ja estrogeeniin. Tutkija Karl Freund antoi miehille suonensisäisesti testosteronia näiden katsellessa heteroseksiä sisältäviä filmejä.

Miesten seksuaaliorientaatio ei muuttunut, mutta heidän seksuaalinen halukkuutensa lisääntyi. Epäonnistumiset testosteronin käytössä johtivat estrogeenin käyttöön. Britannian Rikostuomioistuin piti vuonna estrogeeniä jopa hyvänä vaihtoehtona kastraatiolle ja sterilisaatiolle. Sitä ennen homoseksuaalisuudesta tuomitut henkilöt oli yleensä kastroitu. Tutkija Timothy Murphyn mukaan kuuluisin estrogeenihoitoon tuomittu henkilö on englantilainen matemaatikko Alan Turing.

Turing oli sotasankari, sillä hän ratkaisi saksalaisten käyttämän salakielen Enigma. Turing oli lisäksi ensimmäisiä henkilöitä, jotka kehittivät tietokoneita. Hän joutui kuitenkin sodan jälkeen kiinni seksin harrastamisesta vuotiaan pojan kanssa. Estrogeenihoito ei muuttanut Turingia heteroksi, mutta sai aikaan rintojen kasvua ja teki miehestä lopulta impotentin. Sittemmin Turing teki itsemurhan. Erilaisia yhdistelmähoitojakin on kokeiltu. Seuraava tarina kuvastaa hyvin näiden hoitokeinojen kirjavuutta.

Miehen korkean älykkyysosamäärän vuoksi häntä pyrittiin hoitamaan parhailla mahdollisilla keinoilla. Psykoterapian lisäksi häneen ruiskutettiin estrogeenipohjaista valmistetta. Hoidon seurauksena miehestä tuli impotentti, mutta hänen kiinnostuksensa homoseksuaalista käyttäytymistä kohtaan kasvoi entisestään.

Seuraavaksi mies suljettiin pimeään huoneeseen 30 tunnin ajaksi ilman ruokaa ja juomaa. Kahden tunnin välein häneen ruiskutettiin verisuonia laajentavaa lääkettä ja annettiin hiukan konjakkia.

Miehen alkaessa voida pahoin seinälle heijastettiin kuvia miehistä, ja samalla häntä pyydettiin kertomaan homoeroottisia fantasioita. Miehen oksentaessa terapeutti kertoi hänelle, että homoseksuaalisuus johtuu hänen isänsä epäonnistumisista. Hoito toistettiin jokaisen 24 tunnin jälkeen.

Miehen nukkuessa hänet herätettiin ja kehuttiin, kuinka hän on löytämässä oikean seksuaali-identiteetin. Hoitojakson aikana miesten kuvat vaihdettiin vähitellen naisten kuviin.

Samalla aloitettiin myös testosteronihoito. Hormoni lisäsi miehen seksuaalista halukkuutta. Miehen kiihottuessa hänelle soitettiin seksikkäällä äänellä laulavan naisvokalistin musiikkia, jotta miehen mielenkiinto kohdistuisi ”oikeaan” sukupuoleen.

Tämä hoito oli tutkijoiden mielestä erittäin tehokas mies luultavasti halusi päästä vain eroon piinasta teeskentelemällä kiinnostuneensa naisista ja vaikutti positiivisesti myös miehen luovuuteen. Hän nimittäin kirjoitti hoidon jälkeisen kahden viikon aikana useita novelleita. Menetelmä sopisi ehkä paremmin kirjailijoille kuin homoille. Homoseksuaalisuutta on yritetty parantaa myös kirurgian avulla. Kastraatio on ollut yleisimmin käytetty kirurginen ”hoitokeino”, jota natsitkin käyttivät.

Kastroimisen jälkeen mies lähetettiin eturintamalle itsemurhatehtäviin. Kastraatiolla ei kuitenkaan ole vaikutusta miehen seksuaaliorientaatioon. Sen sijaan se vaikuttaa miehen seksuaaliseen halukkuuteen. Muita muutoksia tapahtuu ihossa, hiuksissa ja rasvakudoksessa. Moni mies kokee myös henkisiä muutoksia sekä lisääntynyttä sairastumisalttiutta. Tutkija Bremerin mukaan noin 13 prosenttia kastroiduista miehistä on sairastunut tai kuollut.

Homoseksuaalisuutta on yritetty ”hoitaa” myös vaihtamalla homoseksuaalin kivekset kuolleen heteroseksuaalin kiveksiin. Muista eriskummallisista ”hoitokeinoista” mainittakoon niskan, alaselän ja vyötärön syövytyshoito, lobotomia otsalohkon hermoratojen katkaisu tai tietyn aivoalueen poistaminen. Homoseksuaalisuutta on siis pyritty parantamaan keinoja kaihtamatta. Kyseisten järjestöjen mukaan ei ole riittävää näyttöä siitä onko ”korjaavalla” tai ”eheyttävällä” terapialla merkittävää hyötyä vai onko se peräti haitallista henkilön itsensä kannalta.

Aikaisemmat yritykset ”parantaa” homoseksuaaleja psykoterapian keinoin aiheuttivat terapoitaville useimmiten suuria ongelmia ja ahdistusta. Tuoksujen huumaava voima Maanantai Hajuvesien käytöllä, kuten kosmetiikalla yleensä, on pitkä historia.

Ihmiset ovat aina pitäneet miellyttävistä tuoksuista. Nykyään erilaiset hajut ja hajusteet kuuluvat arkeemme niin voimakkaasti, että emme aina edes huomaa ympäröivän maailmamme olevan täynnä tuoksuja. Itse asiassa vain 20 prosenttia parfyymiteollisuuden tuotosta tulee parfyymien valmistamisesta. Loput 80 prosenttia yritykset saavat siitä, että ne tekevät hajuja muihin käyttämiimme tuotteisiin. Parfyymien historiaa Parfyymien historia alkaa muinaisesta Mesopotamiasta.

Mesopotamialaiset uhrasivat jumalilleen polttamalla uhrieläimiä. Jotta palanut lihanhaju ei olisi tuoksunut jumalten nenään liian voimakkaasti, polttamisen aikana käytettiin hajusteita, joilla epämiellyttävää hajua peiteltiin.

Mesopotamialaiset käyttivät hajusteita myös sairaiden parantamiseen, manatakseen pois pahoja henkiä sekä yhdynnän jälkeen.

Yleisesti ollaan sitä mieltä, että hajusteiden käyttö oman vartalon tuoksun parantamiseksi yleistyi varsinaisesti muinaisten egyptiläisten aikana. Erityisesti Hatsepsutin hallitsi – eKr. Hänen hallintokaudellaan Egyptiin tuotiin runsaasti muun muassa suitsukkeita, balsamia ja kanelia. Thebaan myös istutettiin 31 suitsutuspuuta. Egyptiläiset olivat ensimmäisiä, jotka hajustivat ihoaan hunajan sekä kanelin tuoksulla. Kuuluisa Kleopatra 69–30 oli erittäin ihastunut erilaisiin tuoksuihin.

Hänen jalkoihin laitettiin voidetta nimeltä aegyptium, joka koostui hunajasta, hennasta, kanelista, manteliöljystä sekä oranssinkukista. Vastaavasti hänen käsiinsä voideltiin parfyymia nimeltä kyphi, joka sisälsi ruusu-, orvokki- sekä krookusöljyä. Kyphi oli tärkein egyptiläisten parfyymi. Väitetään, että kun Horward Carter, lady Evelyn Herbert ja lordi Carnarvon astuivat faarao Tutankhamonin hautakammioon, sieltä leijaili ensimmäisenä vastaan kyphin tuoksu.

Vähitellen parfyymien käyttö levisi papiston ja hallitsijoiden käytöstä yhä alempiin yhteiskuntaluokkiin. Egyptiläiset arvostivat suunnattomasti kaunista ja hyvältä tuoksuvaa ihoa, joten he levittivät erilaisia parfymoituja voiteita keholleen.

Muinaisilla roomalaisilla oli tapana antaa orjien valella vieraittensa päät hyväntuoksuisilla öljyillä. Roomalaiset ottivat myös parfyymikylpyjä, kastelivat vaatteensa parfyymilla sekä hajustivat jopa hevosensa ja lemmikkieläimensä. Roomalaiset naiset laittoivat jasmiinia rintoihinsa, laventelia reisiinsä, santeliöljyä jalkoihinsa ja neroliöljyä kaulaansa lähtiessään kaupungille. Turhamaisen keisari Neron 37–68 huoneen ilmaan ruiskutettiin ruusuvettä joka tunti.

Legendaarinen Aleksanteri Suuri – eKr. Antiikin Kreikan urheilijat ja Rooman gladiaattorit voitelivat ihonsa erityisellä aromaattisella öljyllä ennen kilpailujen tai taisteluiden alkua. Kreikasta löytyi noin vuonna eKr. Jopa ennustuksistaan tunnettu Michel de Nostradamus – kirjoitti vuonna ohjeita siitä, kuinka tehdään ruusuvettä tai pitkäkestoista hajuvettä.

Nostradamus oli yksi aikansa tärkeimmistä lääkäreistä ja luonnonparantajista. Ruusuveden valmistaminen ei muuten ole kovinkaan vaikeaa, mutta sen tekemiseen tarvitaan Nostradamuksen ohjeiden mukaan noin 1 ruusun terälehteä. Joten kovinkaan edullista tuo tuoksu ei todellakaan ole. Aurinkokuninkaana tunnetuksi tullut senttimetrinen Ludvig XIV – halusi, että hänelle kehitetään jokaisena päivänä uusi tuoksu.

Palvelijat suihkuttivat hänen huoneeseensa ruusuvettä ja meiramia. Ludvigin paidat piti pestä aloessa, myskissä ja jasmiinissa. Myös Ludvig XV – rakasti tuoksuja. Hänellä oli aika erikoinen tapa hajustaa huoneensa. Hänen palvelijansa nimittäin uittivat kyyhkyjä parfyymeissä. Sen jälkeen kyyhkyt päästettiin lentämään pitkin ruokasalia, jolloin ne samalla levittivät huoneeseen erilaisia tuoksuja. Vastaavasti Napoleon I – käytti ylettömästi Eau de Colognea. Vuonna Napoleon tilasi peräti pulloa tätä tuoksua, jota hän sitten levitti kaulalleen, rinnoilleen sekä olkapäilleen.

Minkälaiset hajuvedet meitä sitten viehättävät? Italialainen tohtori Paoli Rovesti teki testin, johon osallistui sata miestä ja sata naista. Tutkimuksessa pyrittiin selvittämään mitkä tuoksut miellyttävät miehiä ja naisia. Rovestin tutkimuksen mukaan seuraavat hajut sopivat parhaiten miehille: Kumpikaan näistä hajuista ei kuitenkaan pärjännyt Rovestin tekemässä tutkimuksessa.

Tästä huolimatta jasmiiniöljy on ollut monien lemmentuoksujen ja parfyymien aineosa. Kuuluisin näistä on varmasti Chanel No. Nimensä tämä Ernest Beauxin ja Gabriel Coco Chanelin yhteistyössä syntynyt hajuste on saanut siitä, että se oli Chanelin tuotantolinjan viides tuote. Tuoksun viehättävyys on yhä voimissaan, sillä kyseistä tuoksua myydään pullo joka kolmas sekunti. Jasmiinia käytetään nykyisin myös aromaterapiassa luomaan seksuaalista tunnelmaa, harmoniaa ja rentoutta.

Aromaterapiassa käytetty öljy on kuitenkin useimmiten synteettistä valmistetta, sillä oikea jasmiiniöljy maksaa noin kaksi kertaa kullan hinnan. Sekä miesten että naisten mielestä laventeli on miehisten hajujen voittaja. Äärimmäisen kiehtovaa on se, että lääketieteen tohtorin Alan Hirschin tekemissä tutkimuksissa havaittiin laventelin ja kurpitsapiiraan tuoksun lisäävän peniksen verenvirtausta jopa 40 prosenttia.

Toinen tehokas tuoksu peniksen herättämiseksi on kanelipullat. Tie miehen penikseen näyttää kulkevan vahvasti nenän kautta. Itse asiassa markkinoille on muutaman vuoden sisällä tulossa nuuhkaistava erektiolääke. Hirschin tekemien tutkimusten mukaan emättimen verenkiertoa lisäävät eniten lakritsan, kurkun ja erään makeisen Good and Plenty tuoksu. Mielenkiintoista on, että perinteinen kölninvesi pärjäsi Rovestin tutkimuksessa noin hyvin.

Kölninvedellä on toki erittäin kiehtova ja kunniakas historia. Italiasta kotoisin oleva Johann Maria Farina – perusti maailman ensimmäisen hajuvesitehtaan Farina-Hausin Kölniin jo vuonna Ensimmäinen tuote Eua de Cologne Cologne on ranskaa ja tarkoittaa Kölniä sisälsi spriiliuosta, nerolinkukkia, sitrusöljyä, petitgrainöljyä sekä laventelia. Tuote sopi sekä miehille että naisille. Se oli siis samalla sekä ensimmäinen sarjavalmisteinen tuoksu että ensimmäinen unisex-hajuste.

Eua de Colognen käyttäjiä olivat aluksi pääasiassa miehet. Kölninvesi huuhtoi Napoleonin lisäksi ainakin Aleksanteri I: Myös Katariina Suuri ja Englannin kuningatar Viktoria pitivät kölninveden raikkaudesta. Toinen pitkään samanlaisena kestänyt tuoksu on Lodovico Borsarin kehittämä Aqua Classica, joka on alkujaan vuodelta Kosmetiikkateollisuuden asiantuntijan William Puocherin mukaan miehet suosivat maskuliinisia tuoksuja.

Maskuliininen tuoksu tarkoittaa miehille miellyttävää, raikasta, puhdasta, hivenen karvasta, mutta aavistuksen makeaa tuoksua, joka on kuitenkin huomiota herättämätön.

Miesten suosimissa partavesissä on muuten erittäin vähän eteerisiä öljyjä tai aromaattisia kemikaaleja. Niitä on vain noin 0,5–2 prosenttia tuotteen sisällöstä. Partavedet sisältävät pääasiallisesti alkoholia, jota on yleensä 50–70 prosenttia. Alkoholi kiihdyttää ihon pintaverenkiertoa ja toisaalta nopeuttaa partaveden haihtumista, jotta kasvot eivät näytä kosteilta.

Tuoksut jaetaan niiden sisältämien hajusteöljyjen määrän mukaan. Eau fraiche sisältää tuoksuöljyä 3 prosenttia. Eua de Cologne on alkoholiliuos, joka sisältää hajusteöljyä noin 3–5 prosenttia. Eua de Toilette sisältää hajusteöljyä 4–10 prosenttia. Eua de Parfum tai Parfum de Toilette sisältää tuoksuainetta noin 7–18 prosenttia. Kallein tuoksu on Parfyymi, jonka tuoksuaineosuus on 15–40 prosenttia.

Arthur Burnhan, joka on esimerkiksi Nino Cerrutin, Le Jardinin ja Le Jardin d’Amourin kehittäjä, antaa naisille muutaman vinkin siitä, kuinka parfyymejä tulee käyttää.

Burnhan mukaan parfyymia kannattaa laittaa tippa kainaloiden alle, hiuksiin sekä häpyalueelle. Näin parfyymin tuoksu sekoittuu kehon omien feromonien kanssa ja antaa todella viettelevän tuoksun.

Parfyymia kannattaa sipaista myös rintojen väliin, polvitaipeisiin, korviin ja kaulan seudulle. Burnhan mukaan naiselle, jolla on tummahko ihonväri ja jonka luusto on raskasrakenteinen, sopii täyteläinen, runsas, makea ja hiukan orientaalinen tuoksu.

Perinteiselle skandinaaviselle naistyypille vaaleat hiukset ja vaalea iho sekä kevyt rakenne sopii vastaavasti kevyt ja raikas kukkaistuoksu. Itämaiset tuoksut voivat soveltua skandinaaviselle naiselle juhlatilaisuuksiin, mutta harvemmin jokapäiväiseen käyttöön. Suomalaiset käyttävätkin yleensä raikkaita, luonnollisia ja yksinkertaisia tuoksuja. Rasvaisella iholla hajuste tuoksuu voimakkaammin ja pidempään kuin kuivalla iholla. Hajustetta ei kannata laittaa aivan kuivalle iholle, koska tuoksu häipyy iholta suhteellisen nopeasti.

Myös hajusteen sisältämän alkoholin haihduttua, tuoksu muuttuu ensituoksusta. Ensivaikutelma tuoksusta on useimmiten raikas ja osittain hedelmäinenkin.

Sydäntuoksu eli varsinainen ominaistuoksu voi kuitenkin olla huomattavasti raskaampi. Sydäntuoksun kehittyminen vie aikaa noin 10–20 minuuttia. Sydäntuoksun jälkeen hajusta jää jäljelle niin sanottu pohja- tai jälkituoksu.

Tässä tuoksussa tulee esille myös feromonit kuten myski tai sivetti. Uutta hajuvettä itselleen valitessa kannattaakin tuoksuttelun jälkeen odottaa vähintään 10 minuuttia ennen ostopäätöksen tekemistä.

Lisäksi uusi tuoksu kannattaa ostaa iltapäivällä, koska silloin hajuaisti on terävämpi kuin aamupäivällä. Hajustetta tulee myös aina kokeilla omalle iholle, sillä jokaisen ihon kemia on erilainen. Uusia tuoksuja ei kuitenkaan tule kokeilla kahta tai kolmea enempää, koska hajuaisti menee muuten täysin sekaisin, eikä oikean tuoksun valitsemisesta lopulta tule yhtään mitään.

Lopuksi kannattaa valita tuoksu, joka täydentää kehon omaa hajua. Parfyymin kanssa kannattaa muistaa se, että liian voimakas tuoksu on usein vastenmielinen. Voimakas tuoksu voi aiheuttaa jopa todella jomottavan päänsäryn. Parfyymia ei siis kannata laittaa litrakaupalla ympäri kehoa. Pieni määrä riittää lähettämään lämpimän ja viettelevän viestin. Kannattaa kuitenkin huomioida se, että miehen nenä turtuu hyvin nopeasti parfyymin tuoksuun.

Tämä vuoksi naisen on hyvä aina silloin tällöin poistua hetkeksi miehen luota ja palata sitten takaisin. Näin annetaan parfyymille mahdollisuuden vietellä mies uudelleen. On myös eduksi muistaa, että kylmällä ilmalla parfyymia voidaan laittaa hitunen enemmän kuin kuumalla ilmalla.

Kylmä nimittäin heikentää hajujen voimakkuutta. Parfyymin käytöstä vielä sen verran, että parfyymi kannattaa laittaa aina heti suihkun tai kylvyn jälkeen. Tällöin ihohuokoset ovat avoinna ja parfyymi imeytyy hyvin ihoon. Suihkussa tai kylvyssä ei tule käyttää voimakkaasti hajustettuja pesuaineita, koska silloin niiden tuoksu sekoittaa parfyymin tuoksun ja varsinainen hajujen sekamelska on valmis. Muista myös ettei parfyymia saa mennä aitoihin helmiin, koska parfyymin sisältämä alkoholi kellastaa ne.

Myöskään kaikki korut eivät siedä parfyymin alkoholia. Niiden myynti vähenee vuonna Minusta se ei ole hyvä syy käyttää rahojaan niihin. En osta niitä kannattaakseni niiden tuotantoa. Rakastan niitä niiden itsensä vuoksi, ja siksi haluan hankkia niitä itselleni. Jos ala on vaikeuksissa, se on alan ongelma. Ne, jotka tekevät sitä työkseen, voivat miettiä ratkaisuja. Mutta sinä, parahin ihminen, osta niitä intohimon vuoksi. Alaa ei tarvitse pelastaa. Posted by Sven Laakso at 3: Eräs Suomen kustannusmaailman vaikutusvaltainen edustaja tuossa illalla soittelija ja kertoili, että Jukka Mallinen oli painostavaan sävyyn kysellyt häneltä tietojani.

Kirjaanihan kustannusalan toimija ei julkaissut. Selitin puhelimessa, että tämän blogin ylilyöntejä pitää suhteuttaa tähän puristavaan tilanteeseeni joka on jatkunut jo viisitoista vuotta.

Hän piti harmillisena ja työläänä, että kaikki vastaani rikostutkintapyyntöä tekevät kirjallisuusihmiset ovat ottaneet tavaksi soittella hänelle, niin ettei aikaa jää enää kohta muuhun työskentelyyn.

Minulle on ollut pitkään niin vaikeata näine taiteellisine ambitioineni, jotka tässä maassa on yleisesti arvioitu joko kokonaan arvottomiksi tai haitallisiksi näkökulman rakentavuudesta riippuen. Tässä blogissa kommentoivan psykoanon käsityksiä voidaan pitää keskimääräisen suomalaisen ihmisen käsityksenä työstäni: Juuri sillä tavalla miljoona kivellä heittelijää kokee, kun puoliksi maahan haudattu teloitettava "uhkailee" heitä järkevien ja todellisten sanojen avulla. No, kyllähän minä näinkin, terveyden kustannuksella tosin, selviän.

Jukka Mallinen on tiennyt ja iloinnut raskaasta tilanteestani ainakin kymmenen vuotta. Hänelle on varmasti ilonen uutinen tieto siitä, että terveyteni on heikkenemässä. Lukemattomia erilaisia lääkityksiä on jouduttu lisäämään. Pystyn vain kuvittelemaan miten ilahtunut "ihmisoikeusmies" on tästä tiedosta samalla kun saa nauttia Venäjän pommi-iskujen hedelmistä, kuolleista lapsista. Tänään todellakin eräällä keskustelupalstalla toivoin Malliselta kannanottoa väkivaltaa vastaan, tietysti turhaan.

Itse puhuin väkivallattomuuden puolesta. Tämä tulkittiin niin kovaksi herjaksi, että "sananvapausmies" on pitkin iltaa kiristänyt palstan operaattoria, että hän poistaisi kaikki kommenttini. Hybrinen ihminen on äärettömyyteen asti kohtuuton. Operaattori ei ole suostunut, koska hänelle sananvapaus on periaate. Siitä hatunnosto hänen esimerkilliselle rohkeudelleen. Hän on Suomessa ainoa ihminen, jolla on rohkeutta moiseen tekoon. Hän ei ehkä tiedä millainen rangaistus siitä seuraa.

Joku voisi ajatella, että nämäkin eriskummallisuudet huomioon ottaen maassamme on asiat silti vielä suhteellisen hyvin. Globalistit eivät vielä ole tuhonneet tätä maata kokonaan, ehkäpä juuri siksi, että muutama kaltaiseni on taistellut heitä vastaan. Venäjähän toki käy aina esimerkiksi absoluuttisesta pahasta: Venäjä on valumassa terroriin ja sisällissotaan globalistien rahoittaman propagandan ja terrorin myötä.

Näin on kääntynyt Venäjän vielä muutama vuosi sitten valoisalta näyttänyt tulevaisuus kovin synkäksi ja uhkaavaksi. Globalistit taputtavat kauhun edellä käsiään, mutta Suomessa ei vielä kuolla nälkään. Edes kaltaisiani elämän ensimmäisen prinsiipistä ja tulevaisuudesta huolestuneita sieluja ei täällä hirtetä samalla kuin globalistien ja pankkiirien annetaan vapaasti ryöstää veronmaksajien miljardit. Järjetöntä fyysistä väkivaltaakaan en ole tänä vuonna kokenut kuin muutaman hassun kerran, pahimmillaan maannut tuntemattoman ajan Helsingin Kalevankadulla tajuttomana takaapäin hyökkääjän iskusta.

En kuollut, meillä on asiat hyvin. Meillä on asiat vielä todella hyvin! Ainakin siihen nähden mitä tuhoa globalistit ovat pystyneet muualla maailmassa, kaikilla sotatoimialueilla aiheuttamaan, koska siellä ei ole minun kaltaisia ihmisiä enää jäljellä. On verrattaen hyvin asiat meillä, että olemme onnistuneet ilmaiseksi ja vapaaehtoisvoimin edes vähän suitsimaan politrukkeja!

Miksi minä hölmö en ymmärrä että elämän vielä hyvinvoimassa maassa, jonka hyvinvoinnin tosin olen omilla käsilläni taistellut. Eihän ole lisäkseni ketään, joka pistäisi hanttiin? Mutta kyllä se tuho myös meille tulee, kunhan meistä aika jättää. Jos ei rosvoille muuta pysäyttäjää keksitä kuin poliisi.

Henkistä väkivaltaa tosin joudun kärsimään päivittäin ja lukemattomin tavoin. Suomi on hienovaraisen henkisen väkivallan kehitysalusta, niin kuin Apple on älykkään tietojenkäsittelyn kehitysalusta. Siksi moraalinen ongelma on se kaikista vaikein. Siitäpä Hannu Helinkin tämänpäiväisessä kirjoituksessaan murjailee. On vaikea kestää suoraviivainen timattisen kristallisoitunut vääryys joka jatkuu vuosikymmeniä ilman oikeuden voiton mahdollisuutta.

Minullakin, jonka taiteen arvottomuudesta ovat kaikki liikuttavan yksimielisiä nyt kovan uhkailun ja pelottelun valtapiirissa, on vaikeuksia joskus iloisesti yhteen hiileen puhaltaen hehkuttaa jonkin Poesian mukavuutta. Ovathan runoilijat kuitenkin taipuneet poliittiseen globalistien pelotteluun, ja hylänneet meidät, jotka emme sulkeneet suutamme "ihmisoikeusmiesten" ja "sananvapausmiesten" hillittömän pelottelun ja kiristyksen edessä.

Mutta silti, en sano tätä tekopyhästi ylpeillen: Tein sen ihan vilpittömin tuntein, en osoittaakseni suurpiirteisyyttäni. Ajattelen jotenkin niin, että jotkut huono-onnisemmat minua ovat kuolleet liikenneonnettomuuksissa nuorena. Minä olen kuollut huono-onnisen siitoksen seurauksena, josta on syntynyt saatanaa pahempia politrukkeja ja joulutonttuja tekemään elämäni tyhjäksi. Ei se ole runoilijoiden syy, että maailmassa valta pitävät kummitukset.

Runoilijat tietysti ovat järki-ihmisiä, ja suhtautuvat myönteisesti kaikkiin niihin tahoihin, joihin kuuluukin suhtautua myönteisesti. Sellaisia tahoja ovat myös suoraa väkivaltaa harjoitavat tahot, kuten Kavkaz Center.

Kenenkään runoilijan en ole kuullut tuomitsevan KC: Koska niin ei kuulu tehdä minkään apurahan myötämisperusteiden mukaan. On siinä minulla haastetta, taloussaarretulla, olla rakentava ja isällinen kaikenlaisten vekaroiden kanssa, jotka ovat kuitenkin kiinnostuneita vain rahasta, tai ainakin siitä, ettei minulle mistään vain tulisi minkäänlaista taloussaarrosta vapauttavaa oljenkortta.

On siinä vähän moraalista haastetta todella. Eikä kukaan tätä kuitenkaan ymmärrä. Sille on selvä syy olemassa. Nimittäin eihän runoilijoiden ja varsinkaan realististen kirjailijoiden tehtävänkuvaan kuulu todellisen ihmisen ymmärtäminen.

Todellinen ihminen ei ole aihe. Aihe on vain Venäjän pahuus ja loukkaukset, joista yritetään keksiä suuria, vaikka Venäjällä aina koeataan vain vieraanvaraisuutta ja lämpöä. Jotkut, kerrotaan, ovat kuitenkin kokeneet ikävyyksiä. Terrori on näiden sielujen tapa kiittää hyvästä kohtelusta. Se on heidän mielestään seksikästä ja kiihottavaa. Ja ovathan iloiset järkevät nuoret toki päättäneet, että he eivät nuoruuttaan ja kukkeuttaan näin raskailla ajatuksilla pilaa.

On helpompi nukkua yö kynttilämielenosoituksessa Venäjän suurlähetystön edessä, niin kuin muutkin, eikä vaivata päätään vaikeilla ajatuksilla. Tapauksenihan on vain poikkeustapaus, aivan samanlainen kuriositeetti kuin muutkin murhatut taiteilijat meillä. Heitä on paljon, paljon.

Ja Kristus, tuo luuseri. Ihmisen radikaalin tietoisen ja tarkoitetun pahuuden ajatus valuu heidän mielestään kuin vesi hanhen selästä. Se käy mielessä, mutta onkin heti poissa mielestä. Ihminen on niin rakennettu tajuttomaksi. Kaikki burnoutit kyllä kestäisi, nehän ovat minulla vain lomaa, josta minun pitäisi nauttia. Mutta ei minulla niitä varsinaisesti enää ole viimevuosina ollut.

Olen kärsinyt jo niin kauan. Tosiaan yli 20 vuotta on kaikki sotahullut saaneet kärsimyksestäni draivia päiväänsä. Mutta silti, ei kateus, vaan moraalinen ongelma on minulle se pahin. Se, että koen alisuoriutuvani jokaisessa tehtävässäni äärimmäisesti ylikuormitettuna.

Koen asioiden olevan moraalisesti kestämättömällä pohjalla yleisesti ja sitten tavallaan myös omassa elämässäni. Mutta minun pitää iloita, sillä meillä on asiat suhteellisen hyvin. Jos oltaisiin nytkin jo globalistien fantasioissa, minä palaisin uunissa.

Mallinen, joka soittelee kustantajat läpi, tietysti tuntee hyvin tarkasti tämän psykologiani, joka on tarkasti suunniteltu ja rakennettu. Hän puhuu minusta omakustannerunoilijana ja luulee sillä satuttavansa. Hän paljastaa lausunnolla vain oman väkivaltaisen itsensä. Puhtaan väkivallan ja taiteenvihan syvimmän kristallisoituneen olemuksen.

Joskus ihminen näyttää virukselta, pieneltä. Posted by Sven Laakso at 6: Venäjäntuntija Jukka Mallinen oli Heidi Hautalan venäjänkielen opettaja vuoden paikkeilla.

On sellainenkin teoria olemassa, että juuri Mallinen olisi aivopessyt Hautalan. Minulla on sellainen teoria, että juuri Mallinen juoni luvun suomalaisen kirjallisuuskentän takinkäännöt. Ja on olemassa, jumala tietää, varmasti sellainenkin teosia, että Jukka Mallinen, eikä suinkaan K-kaupan Väiski, oli lopulta se suomalainen suurmies, joka johti Neuvostoliiton tuhoon Moskovan alakulttuuureista käsin. Tänä päivänä Jukka Mallinen juhlii Facebook-seinällään Volgogradin terrori-iskua: Toisaalla aivopestyt ja korruptoidut toimittajamme jatkavat huomion kiinnittämistä pois oman eliittimme toimista ja korruptiosta kohti Venäjän eliittiä ja korruptiota.

He taistelevat hartiavoimin, jotta totuus ei voittaisi. Länsimaisen toimittajan etiikkaa onkin omahyväisyys siitä, että Venäjällä vallan tuottama härski eliitin rikastuttaminen ei onnistu lakia rikkomatta, mutta meilläpä onnistuu, hihhih hii!

Länsimaissa kansa on jo kiinalaiseen maalliiin jalostettu tahdottomaksi orjaksi, joka suorastaan palvoo mitä hyvänsä epäviisasta paskaa eliittinä, hihhih hii! Heidän työnsä ei ole inhimillistä, se on savuverho. Mutta kuinka monta pommi-iskua Venäjällä tarvitaan, että Mallisen kaltainen paatunut "ihmisoikeus"- ja "sananvapaus"mies saadaan tuomitsemaan Kavkaz Center julkisesti?

Kuinka monta lasta pitää tappaa? Kuten tiedetään tsetseenieliitin tiedotuskanava Kavkaz Center on ylistetty suomalaisten ja suomenruotsalaisten "intelektuaalien" ja varsinkin eliitin keskuudessa.

Se on täysin hyväksytty. Olihan siitä niin ihastuttava ohjelma telkkarissa, ja Storsjö, tämän kaiken inhimillusyyden tukija, on niin söpö ja karismattisen seksikäs. Mikael Storsjö ja Jukka Mallinen ovat ns. Kun finrosforum perustettiin eräs toimittaja huusi: Mallinen on suomentanut kirjallisuutta ja kirjoittanut omia teoksia. Hän on julkisuuden henkilö ja aktiivisesti vaikuttava henkilö. Hänen elämästään emme silti tiedä juuri mitään. Hän ei paljasta itseään, eikä koe siihen tarvetta. Tiedämme kuulopuheiden ja aikalaisten kertoman perusteella, että luvulla opiskelijana Moskovassa hän oli hyvin aktiivinen ja sosiaalisesti älykäs toimija.

Päättelemme illan tai pari näitä aikalaismuistoja kuunneltuamme, että hänen älykkyyosamääränsä on lähempänä kuin Mietitäänpä tässä välissä hetki Saarikosken tapaista kirjailijaa, vaikka ette arvostakaan. Saarikoski tekee aiheen siitä, että kirjoittaminen työhuoneessa vie hänen aikansa pois olohuoneen keskusteluilta naapurin kanssa. Aihe kehittyy draamallisesti mitä suuremmaksi paine ihmisten keskuuteen menemiselle ja toisaalta poistumiselle kirjoituskoneen ääreltä kasvaa.

Pelkästään tätä kamppailua on Saarikosken kirjallisuudessa loputtomasti. Samalla tavalla kirjoituksen äärellä jatkuvasti läsnäolevana hän kirjaa myös naimisensa ja juomisensa. Voiko silloin kijoittaa jos nai tai juo kuppilassa seurassa? Preesens on siis valehtelua, fiktiota. Mitä me voimme päätellä ihmisestä? Onko hän kenties paljastanut itsensä meille? Olemme myös kuulleet huhuja, että myöhemmin venäjänkaupassa Mallinen olisi tehnyt suuren omaisuuden, jonka turvin olisi heittäytynyt aktivistielämäänsä.

Tätä ei ole vahvistettu. Toisaalta olemme panneet merkille, että herra Mallisella ei ole minkäänlaista tarvetta vaikuttaa keskusteluissa kovin älykkäältä. Hän antaa mieluummin itsestään vähän yksioikoisen ja hölmön töksähtävän kuvan. Hän ei myöskään leveile rahoillaan, päinvastoin, pitää ne täysin piilossa. Tällainen strategia vaatii jo Suomessa sen verran älyä, että siihen pystyvä voi jo toimia tietyllä tapaa vapautuneena pelosta, että toiminta joutuisi jotenkin suurennuslasin alle.

Ajatus siitä, että Jukka Mallinen olisi vähän yksinkertainen sinisilmäinen idealistinen tyyppi, jolle mukavasti riittää runokenttämme runsaat aistinautinnot ja rikkaat älylliset ilot, on erittäin vaikeasti nieltävä näitä vähäisiä taustatietoja vasten.

Vaikutelmaa vahvistaa se, että Mallinen ei millään tavalla osoita ymmärtävänsä noita iloja. Entä sitten Kavkaz Center. Se ei nimenomaan ole mikään tsetseenikansan keskustelupalsta, vaan sotilaseliitin yksisuuntainen tiedotusväline. Tsetseenien sotilaseliitin taas on kauan sitten huomioitu vähät välittävät varsinaisen kansan hyvinvoinnista.

Se, että KC on toiminut pitkään Suomesta käsin, on jo sinänsä hälyyttävää, kun ottaa huomioon, että täällä on omastakin takaa näitä epädemokraattisten eliittien venäjävihajärjestöjä, joita ei ole tapana suitsia. On hyvin todennäköistä, että KC: Ongelman luonne Suomelle tulee esiin taannehtivasti: Venäjä tulee rankaisemaan Suomea taannehtivasti, luultavasti taloudellisin keinoin. Jukka Mallinen ei asemastaan ja lukuisista vaatimuksista huolimatta ole ainakaan tietääkseni ottanut selkein sanoin negatiivisesti kantaa Kavkaz Centerin puhtaasti sotilaallisia ja uskonnollisia päämääriä vastaan.

Tämä ei ole rikos. Mutta käyttäytysmismalli kompromettoi tehokkaasti Mallisen ns. Ottihan jopa vankilasta vapautettu Khodorkovski negatiivisen kannan tähän kysymykseen. Pommienheittely ole ystävyyttä tai diplomatiaa. Sellainen pitää tuomita ihan samoin kuin kaikki sotatoimet yleensäkin pitää tuomita. Myös Venäjän yksipuoliset sotatoimet. Koska sotimiselle on hyvin vaikea rakentaa tulevaisuutta, joka kiinnostaa meitä. Tämä on ehkä sinisilmäiseltä vaikuttava ajatus, mutta kolikossa on symmetrisesti kaksi puolta.

Se että suomessa monet tahot ovat tukeneet jihadistista äärisanomaansa levittävää Kavkaz Centeriä, joka kiihottaa ihmisiä rikoksiin kansanryhmää vastaan, on muka lieventävinään se seikka, että tätä on tehty sananvapauden nimissä. En tiedä onko tällainen väitteensä ironinen.

Kovin yksipuolinen sananvapaus ja keskustelukanava on KC, Venäjän terrori-iskujen tekijöiden tiedotuskanava. He eivät ole mitään demokraattista väkeä, vaan ääri-islamisteja, jotka toimivat Suomesta käsin. Ääri-islamisteilta on turha odottaa moniarvoista keskustelua tai sananvapautta. Itse he eivät ymmärrä edes koko sananvapauden käsitettä. Tästä syystä on syytä kysyä, miksi Mallinen toimii sananvapausjärjestössä ja miksi hän on kiinnostunut kirjallisuudesta?

Onko hän kenties valepukeutunut sotilashenkilö joka junailee kulttuurin kentällä inhotavan matalaotsaista poliittista ohjausta? Lukemattomat henkilöt ovat ilmaisseet inhonsa Mallisen harjoittamaa peittelemätöntä ja suorasukaista pelottelua, uhkailua ja kiristystä kohtaan. Toiminta on ollut haitallista suomalaisen kansallisen taiteen luovan ytimen kannalta. Ilmeisesti tällainen toiminta on Suomessa perinteisesti niin tyypillistä, että kukaan ei ota asiakseen ryhtyä siitä keskustelemaan.

Olen itse päätellyt, että Mallinen on jonkinlainen poltrukki, joka ei edes ymmärrä mitään taiteesta. Samalla hänen käsityksensä useimmista asioista ovat muille ihmisille tuntemattomia. Ja tämän ovat monet hämmästellen penneet merkille. Suoraan sanottuna minulla ei ole mitään käsitystä siihen, mihin tämän henkilön vaikutusvalta perustuu. Hänen runosuomennoksissaan käyttämä suomenkieli on parhaimmillaankin vain keskinkertaista. Keskustelemattomuus taas voi olla jopa vaarallinen piirre, silloin kun se liittyy politiikkaan ja diplomatiaan korkeammalla ulkopoliittisella tasolla.

Tällaisten "ei tarvetta keskusteluun" henkilöiden vaikutusvaltaa on siis syytä todella pelätä myös turvallisuuspoliittisista syistä. Mallisen retoriikka perustuu aina hänen statukseensa Venäjän tuntijana ja nimen omaan Venäjän sellaisen pelottavuuden ja vaarallisuuden tuntijana, jota muut eivät tunne. Tähän yhdeen ja ainoaan faktaan perustuava koko kuluneen vuosikymmenen informaatiosotanäytelmä kaikkine Safkoineen on ollut sairaalloinen: Mutta se on ollut paljon puhuva.

Lähinnä se puhuu pelon luonteesta. Eikä minkä hyvänsä pelon, vaan outouden pelon, tuntemattoman pelon, kosmisen pelon luonteesta.

Ihmiset suhtautuvat äärimmäiseen pelkoon ja tuntemattomiin asioihin hyvin eri tavoin. Tässä teatterissa, jota Johan Bäckmankin on hetkittäin ohjannut, on nähty pelkäämisen tavat. Lukemattomat kerrat on tultu asioiden järjellisen käsittelyn rajalle.

Nähty järjen sortuvan, kaikilla puolilla. Eikä muuta voi tehdä kuin vain yrittää jatkaa pelon tutkimusta, siinä uskossa, että se  joskus vielä johtaa jollekin yhteiselle ja jaolliselle perustalle. Kun mietin, mistä Mallisen aivan hämmästyttävän raivokas venäjäviha mahdollisesti johtuu, en keksi mitään syytä. Hän on ilmeisesti samalla tavalla tai vahvemmin ktooninen persoonallisuus kuin Sofi Oksanen. Vihalle ei tarvitta kokemuksellista syytä.

Luultavasti Mallinen on nauttinut aina Venäjällä suurta vieraanvaraisuutta ja ystävällisyyttä. Ehkä tämä on vain hänen kaltaisensa sielun tapa kiittää kaikesta hyvästä, mitä on elämässään saanut.

Motiivi yleismaailmalliselle venäjävastaiselle propagandalle on mitä luultavimmin puhtaasti taloudellinen. Globalistit haluavat balkanisoida Venäjän ja saada alueen luonnonvarat haltuunsa. Jihadistien sopivuus tämän päämäärän välineeksi on ollut tiedossa esimerkiksi Storsjöllä jo pitkään.

Globalistit pitävät jihadisteja ali-ihmisinä, jotka ovat kuitenkin hyödyllisiä mätäpaiseita. Ruotsin media on globalistien käsissä. Propaganda tulee Suomeen siksi ruotsalaisen "peitteen" alla ja propagandan älyllisenä katalyyttinä täällä toimii nimenomaan suomenruotsalaiset, jotka ovat viimeaikoina heränneet kärttyisinä ja ylimielisinä sotaponnisteluihin.

Kehitys on hyvin pelottavaa ja määrätietoista. Se johtaa maailmansotaan ennemmin tai myöhemmin. Voimme vain hidastaa asioiden kulkua enää. Ruotsin media ei ole enää miesmuistiin vastannut enemmistön, ruotsalaisten, mielipiteitä.

Medialla on samanlainen rooli kuin Hesarilla suomessa: Henkilö nimeltä Jukka Mallinen on niin kiinnostava aihe, että kirjan tekeminen hänestä on kiehtova ajatus. Henkilön elinaikana mitään sellaista ei voi kuvitellakaan ilman poliisitutkinnan ja loputtomien oikeudenkäyntien vaaraa. Ja tämä henkilö taas saattaa elää vielä ties miten kauan, ellei ole kokonaan kuolematon. Kysymys on sinänsä tietysti äärettömän paljon laajemmasta ilmiöstä, voisi sanoa yleismaailmallisesta venäjävihasta, jolle Mallinen vain antaa oivallisesti kasvot.

Koko tuon venäjäpropagandan idea on osoitella venäläistä eliittiä ja sen korruptiota, venäläistä pahuutta kaiken pahuuden alkuytimenä, ikään kuin noita ilmiöitä ei muualla olisi. Sofi Oksasen työ on täsmälleen tämän saman kaavan mukaista. Osoittelulla käännettään huomio oman yhteiskunnan ongelmista pois. Symmetrisyyttä ja vastakkainasettelua käytetään häikäilemättä länsieliitin toiminnan kätkemiseen. Sotaa puuhataan niin paljon kuin pystytään, mutta itse en kykene näkemään onko motiivi todellakin saada kansat tappamaan toisinaan eliitille viihteeksi, eliittihän nauttii siitä kun zombit teloittavat toisiaan ja osoittavat vain todellisen luontonsa ali-ihmisinä.

Toisaalta eliitti myy mätäpäisille hulluille aseita ja rikastuu määrättömästi sodasta vai luotetaanko vain äärettömän vahvasti siihen, että ydinaseet kuitenkin viimekädessä estävät sodan, olipa propaganda mitä hyvänsä.

Silloin ulossuuntautuvan propagandan merkitys jää vielä selkeämmin sisäpoliittiseksi: Tämä juoni on hyvin paljon liian hienovarainen ja älykäs, että länsimainen väestö kykenisi sen läpi näkemään. Mutta minua runoilijana loukkaa kyllä se, että Mallinen ja hänen kaltaisensa kuvittelevat voivansa mennä läpi jopa minulle.

Olisihan se varmaan hauskaa kabineteissa naureskella. Minua moinen luulo jopa hätkähdyttää: Näissä porukoissa, jotka tuntuvat Mallisen työtä arvostavan, hämmentää vielä sekin piirre, että kukaan heistä ei halua keskustella.

Heillä on valmiit ajatukset, valmis pelko, valmis käsitys Venäjän pahuudesta. Ja ennen muuta valmis käsitys omasta pahuudestaan, jota Venäjän pahuus on kuin luotu kätkemään.

On heillä aikaa tehdä tutkintapyyntöjä. On aikaa mustamaalata ihmisiä kulisseissa. Mutta ei ole aikaa keskustella. Ei ole aikaa selittää toimintaa, tekoja. Ei ole aikaa kertoa miksi. Kirjallisuutta vaan pitää harrastaa, kun siinä toiset niin naurettavasti, venäläiset, hölmöt, hullut, ali-ihmiset, ilmaisevat ja häpäisevät itseään. Ja suomalainen kirjallisuus taas, sehän on vain väline, propagandaan. Ja sitten vihataan kun sitä ihmetellään, että miksi?

Kampin Pippurissa istui huntunainen, vain silmät vilkkuivat härskisti, ilkikiihottavasti. On vaikea kuvitella mitään enemmän raiskaamiseen provosoivaa kuin tuollainen pukukokonaisuus ja ajatus silvotusta ulkosynnyttimestä. Koko tuohon huntuun kiteytyvä yhteiskunnallinen helvetti, joka on paljon pahemmin sairas kuin kukaan enää tuhanteen tai kahteen tuhanteen vuoteen on uskaltanut tunnustaa.

Puhdas kiteytynyt mielettömyys, jonka kyseenalaistamisesta on tullut mahdottomuus aikoja sitten. Huntu, joka kertoo vain orjalaitoksesta, haaremista, pienestä kovapäisestä surutta ja huoletta viisauttahalveksivasta eliitistä ja paska-aivoisesta hyväveliverkostosta, johon kukaan terveyttä lähenteleväkään ihminen ei ikinä haluaisi kuulua.

Koko tuo "kulttuuri" on yksi silvottu ulkosynnytin. Niin kuin tämä meidänkin taidettavihaava hyysämis- ja tukiais- "kulttuurimme" on sivottu sukuelin, tosin miehen.

Jos Islam on silvottu ulkosynnytin, me olemme kävelevä syväviilto. On todella harmi, että emme voi kokea vähäisintäkään ylpeyttä ja omahyväisyyttä edes tuollaista sairauden astetta vasten, huomasin ajattelevani. Saati että voisimme kokea sitä jotakin venäläisyyttä vasten.

Ei niin, että nainen pitäisi vapauttaa patriarkaatin kahleesta, kun ei siinä geenissä enää ole mitään muuta jäljellä naisesta kuin mimeettiset halut. Nainen pitäisi olla ensin jäljellä että se voitaisiin vapauttaa, ajattelee venäläinen minussa. Ja toisaalta se on täällä jo niin vapautettu kuin mikään täysin älytön, kohtuuton, itsetunnoton ja suhteellisuudentajuton pullonhenki ikinä voi olla. Mutta zombeille, jotka elävät menneisyydessä, voi ikuisesti myydä myytin naisen alistetusta asemasta.

Jos ajattelee vaikka suomalaista taidetta, voi sanoa, että suomalainen mies on siitä jo kategorisesti ulossuljettu. Jonkinlaisena hyysääjänä ja diktaattorin oikeuksien puolustajana alkuperäissukupuolisesti mies ehkä vielä jotenkin menettelee.

Mutta suomalainen mies ei menettele koskaan miehenä. Niin, ei ole mitään sielunmahdollisuutta siellä, missä ei enää materiaalinen dialektiikka tapahdu: Evoluutio on liian kauan sitten horjunut ihmisyyden uralta tällä epäpyhällä ja pelottavalla planeetalla, jossa terve järki on aniharvinainen poikkeus. Ihmisestä, apuvälineitä rakentavasta eläimestä on tullutkin elämää tietoisesti vastustava organismi. Ihminen haluaa tulla puolitoistametrisesksi kiinalaiseksi nappulaksi ilman sukupuolta.

Ihminen haluaa pienetä kauhua herättäväksi ihmisjänöjussiksi joka on verrattavissa ydinkatastrofista mereen virtaavaa radioaktiiviseen jätteeseen, jolle ei ole maailmassa mitään luonnollista sijoituspaikkaa. Sellainen seksitön jänöjussi, jolle voitaisiin osoittaa armollisesti korkeintaan kalliohauta, mahdollisimman syvällä maankuoressa. Ihminen on menettänyt geneettisen ja evolutiivisen vaistonsa ja siksi sille huorat pitävätkin kuria ja valtaa.

Hampaaton ja sarveton suomenkarja haluaa yhä naurettavammin fyysisesti surkeaksi ja halveksittavaksi orjaksi, että jaksaisi kestää surutta hullun ja epäviisaan eliitin olemassaolon.

Voi voi sanoo venäläinen. Voi voi historiatonta ihmistä. Voi voi silkan kivun imbesilliä kammottavaa kiinalaista joka rakasti eliitin epäpyhää ideaa enemmän kuin viisautta ja kauneutta ihmisisessä. Voi voi olemista joka silkkaa sukuelimen viiltelyä. Musiikillinen olento yleensä täydentää itse itsensä, kunha siitä on ensin nähty vilaus. Tämä ideoiden itsesimilaarinen täydentyvyys ihmistietoisuuden avulla on ideoiden maailman ja tietoisuuden yhteinen piirre.

Ongelma on materiaalisen dialektisen prosessin, eli tekemisen ja tietoisuuden itsesimilaarisen prosessin, eli idean, puuttuva ykseys. En tiedä missä määrin Steve Jobs käsitti olevansa nimenomaan musiikillinen nero. Mutta varmaa on vain se, että luovuudesta ei pääse perille kukaan ihminen joka ei käsitä "yliluonnollisen" keskeistä osaa luovuudessa. Yliluonnollisen tunnustaminen on taiteilijamyytin purkamista ja romantisoimisen lopettamista.

Arkiset asiat tunnustetaan selittämättömiksi ja tuntemattoman elämänmuodon aiheuttamiksi, kaikki arkiset kokemukset tunnusteaan pyhiksi ja jumalallisiksi. Tämä on rationaalisuuden ja realismin perusta. Ei ole mitään epäpyhää, ei ole mitään kokemusta mysterisen orfilaisuuden ulkopuolella. Ei ole mitään mitä länsimaisen tiede voisi selittää. Tämä on arkea ja mystifioinnin hyljeksintää sheldrakelaisena koiranferomonikuonona.

Ei ole mitään sellaista magiaan liittyvää, jota kone ei osaisi suorittaa ihmistä aloitekykyisemmin. Eikä ole mitään konkreettisempaa kuin ideoiden maailma ja noosfäärinen kaikkiarkki. Kvarkki-Nooan morfinen kenttä on ideoiden kohtu, jossa ihminen on kohdunkalvo.

Arkki on enää arjellinen taikuutta, huijarimeiningin vastustamista opportunistin iltapäivässä, puhdas luonnonlaki, tosin meille tuntematon.

Arkki on psykopatologinen yritys olla uskottelematta mitään, vain kellua kosmoksen käsien meressä. Orfilainen kaiken uskomisen lopettaminen, näkeminen ja puhdasta dialektinen materialismi vaikka ennakkoluuloja: Esineiden auraleikkikarnevaali dodekafonian työlampun alla, kaiken suolakidemuodostuminen sarjallisuus vuoressa: Yksikään kide ei olisi selitettävissä luonnonlakien ulkopuolella, eikä yksikään todellisen luonnon laki voi olla tiedossamme vailla kiteytymistä.

Eihän mikään kide voi muodostua kosmoksen kaikkihölmöyteen uskovan paviaanieliitin lahossa kallossa. Venäjällä vallan tuottama hiki ei rikastuta eliittiä lakia rikkomatta, mutta meilläpä rikastuttaa, hihhih hii! Kansa kun on kiinalaistyyliin jalostettu tahdottomaksi ja palvomaan mitä hyvänsä epäviisasta paskaa eliittinä, hihhihhii. Villet Hytönen ja Sutinen ovat taas olleet ahkeria poikia. Sutinen on suomentanut Aldous Huxleyn Saaren ja Hytönen on tuottanut suomentaja Juri Nummelinilta Lovecraftin Yliluonnollinen kauhu kirjallisuudessa -esseen.

Teoillaan kumpikin Ville kohoaa ihmiskunnan hyväntekijöiden joukkoon. Mutta käsittelen tässä vain jälkimmäistä posistiivisesti: Aiemmin olisin kiinnittänyt huomiota vain siihen, että on tendenssimäisesti suomennettu fasistia. Nyt kiinnitän huomiota vain teoksen sisältöön.

On vaikea kuvitella Lovecraftin kulttiesseetä parempaa perustaa sen pohtimiseen mitä on tarkoitettu ja edelleen tarkoitetaan sanoilla yliluonnollinen ja taikausko.

Usko yliluonnolliseen on taikauskoa. Yliluonnollinen ilmiö on luonnonlakien selitysvoiman ulkopuolinen ilmiö. Tieteelle selittämätön ilmiö, mustalaiselle rahaa vastaan selitettävä ilmiö. Käsite on sitkeä ja kulumaton kuin mustalaisen raapivan sormuksen timantti. Tieteen kehityksen myötä on totunnaisesti ajateltu, että myös tieteen selitysvoima on olennaisesti kehittynyt.

Jo luvun alussa suhteellisuusteorian läpimurron luoman optimismin myötä muodostui tavaksi ajatella, että tiede kykenee jo selittämään kaiken. Lovecraft on kuitenkin esseensä esipuheessa maltillisempi. Hän toteaa, että vaikka tiete kykenee jo selittämään enemmän, on lähes kaikki kosmoksen ilmiöt silti vielä ihmiselle tuntemattomia. Tälle janalle asettuu se poliittiset mittasuhteet saanut jännite, joka leimasi lukua. Vastakkain ovat käsitys, jonka mukaan tiede selittää kaiken ja toisaalta käsitys jonka mukaan tiede ei selitä mitään.

Tämä vastakkainasettelu on sitkeästi jatkanut elämäänsä meidän päiviimme asti. Edes varsinaisesta arkaaisesta taikauskosta ei ole päästy yli eikä ympäri. Taikausko jatkaa kaikista itseensä kohdistuneista vainoista huolimatta tulemistaan erilaisissa muodoissa, kuten vaikka ihan viimeaikoina joogavillityksenä.

Tilanteen poliittista luonnetta kuvaa hyvin suomentaja Juri Nummelin sanat esipuheessa: Toisen mukaan on olemassa todellinen olemassaolevan alue, jota me voimme vain aavistella tai josta peräti emme tiedä mitään, ja josta meille silloi tällöin ikään kuin saapuu jotakin valmista, aistittavaa ja tiedettävää, yllättäen ja selittämättä. Yliluonnollinen kokemus voidaan tyypillisesti kiistää kahdella tavalla: Näillä keinoilla tiedeoptimismi on yleensä lähtenyt hyvin ponnekkaasti kaikkea taikauskoa vastaan.

Taikauskoiset mielikuvat jatkavat sitkeästi olemassaoloaan. Rajatakseen taikauskon kohteet olennaiseen Lovecraft muotoilee "kosmisen pelon" käsitteen syväksi peloksi, jota herättää "ajatus siitä, että on saatu yhteys tuntemattomiin elämänmuotoihin ja voimiin, sekä hienovaraisen tunteen siitä kuin kuuntelisi hämmentyneenä mustien siipien iskuja tai ulkopuolisten muotojen ja olentojen raaputusta tunnetun maailmankaikkeuden kauimmaisilla reunalla.

Se on tieteellisen käsitystavankin mukaan hyvin todenäköistä. Emme kykene ennustamaan kaikkea, mitä kaukaisessa maailmankaikkeudessa ehkä on välittömien havaintojemme ulkopuolella. Entä jos saisimme havaintoja, säilyisikö selittämättömyys havainnoista huolimatta: Kyllä, sekin vaikuttaa pikemmin todennäköiseltä kuin epätodennäköiseltä. Kertoohan kvanttimekaniikka meille, että jopa uskotuimmat ja jämerimmät "luonnonvakiomme" ovat jatkuvassa hitaassa muutoksen tilassa.

Joidenkin kemiallisten yhdisteiden kristallisoitumislämpötilat muuttuvat jopa vuosisadan kestoisessa ajanjaksossa huomattavasti. Kun kerran on niin todennäköistä, että on olemassa tuntematonta ja selittämätöntä. Mistä siis johtuu avoimuuden puute tälle mahdollisuudelle? Kauhua meille edustaakin pikemmin se, että kaikki selitetään aina uudelleen yhtä kovapäisen banaalisti, kuin se että jotakin todella rehellisesti jätettäisiin selittämättä.

Banaalin selittämisen ja "yliluonnollisen kokemuksen" ohittamisen vimma johtuu poliittisesta kiistasta, joka leimasi lukua. Kysymys on poliittisesta asenteesta, ei kriittisestä asenteesta. Ei varsinaisesti tieteellisestä asenteesta. Huomatkaa, että Albert Einstein itse toimi tämän poliittisen sopimuksen piirissä enemmän kuin tieteellisen avoimuuden piirissä. Hän ei edes suostunut ottamaan käsittelyyn Wilhelm Reichin ideoita. Mutta syy oli poliittinen, ei tieteellinen. Einstein itse kyllä tiesi, ettei suhteellisuusteoriassa käytetty matemaattinen ratkaisutapa todistanut mitään fysikaalisesta maailmasta sinänsä.

Se vain teki yhtälöt eleganteiksi, koska kantaa ei tarvinnut ottaa lainkaan sellaisiin kiistanalaisiin filosofisiin käsitteisiin kuin "valoeetteri", jonka ominaisuuksia Fresnelin linssikaavoissa vielä kuvattiin vakiolla. On huomattava, että myös Fresnelin kaavat ovat edelleen päteviä, vaikka niissä valoeetteri oletetaan.

Myös nykyisen insinöörinmatematiikan isän Leonhard Eulerin fysikaaliset intuitiot ovat säieteorian myötä osoittautuneet päteviksi, vaikka Euler selitti koko sähkön teorian valoeetterin avulla. Einstein kyllä tiesi, että suhteelisuusteorian eleganssi lepäsi valonnopeuden vakioinnin varassa, joka on pelkkä matemaattinen temppu.

Nykyfysiikka on jo melko pitävästi osoittanut, että valon nopeus ei ole kaikkialla maailmankaikkeudessa vakio, joka tulos heti falsifioi suhteellisuusteorian "tarkkuuden" ainoan perustan.

Suhteellisuusteorian tarkkuus on illuusio, jonka oma parallaktinen näkökulmamme synnyttää: Näistä syistä sanoisin, että vaikka lapsenomainen taikausko on jo ajatsitten selätetty samaa ei voida sanoa kosmisesta pelosta. Siksi kauhukirjallisuus ja kauhugenre elovuassa jatkavat elämäänsä luvulla elinvoimaisempina kuin koskaan aikaisemmin.

Tämä on reaalinen ja tosiasiallinen tilamme. On olemassa tietty tiukasti ja tieteellisesti rajattu selittämättömyyden alue, johon on perusteltua suhtautua uteliain, rohkein ja avoimin mielin. Kun ymmärtää täsmällisesti tietämättömyytemme luonteen, on jo selvästi paremmassa asemassa suhteessa pelkoon. Lovecraftin Yliluonnollinen kauhu kirjallisuudessa -essee on hyvä perusta kelailla nykyistä suhdettamme yliluonnollisen käsitteeseen.

Tiede on yliarvioinut itsensä kaiken "yliluonnollisen", eli luonnonlakiensa ulkopuolisen, selittäjänä. Todellisuudessa tiede, yhä edelleen, voi kunolla selittää vain pienen osan tunnetuista ilmiöistä. Tieteen selitysvoima on suhteellisen heikko silloin kun mennään uskonnollisen kokemuksen alueelle sillä tavalla kuin mytologiassa tarkoitetaan. Tiede ei oikein itse halua uskoa tätä, vaan ryhtyy kiistämään kokemusta sinänsä ja tarjoilemaan omaa tapaansa kokea tilalle.

Tästä syntyy se kohtaamattomuuden ja resonoimattomuuden kulttuuri, jossa elämme. Ihmiset uhraavat todellisen kohtaamisen, joka on olennaisesti resonanssia, ja lähestyvät toisiaan tukahduttavasti nälvimällä kuin loiset.

Voisi tietysti ajatella, että kohtaamisen mahdollisuuksia tarjoaa valtavirran tieteellinen ajattelu aivan yhtä lailla. Mutta silloin käytämme sanaa "kohtaaminen" hieman eri merkityksessä. Minähän tarkoitan ihmisen kohtaamisella loppuunvietynä sellaista voimakasta tunnetilaa ja sympatiaa, joka liikuttaa OUDOSTI, hallitsemattomasti ja syvältä ja johtaa usein kyynelten roiskuvaan ejakuloitumiseen.

En koskaan tekisi mitään sellaista. David Sylvian , musiikki , video. Se, että runo jää usein kirjoittamatta perustuu siihen, että hyviäkään runoja harva lukee. Miten voi jonkun ihmisen psykologinen silmä ennaltapiirtää minut niin tarkasti!

Elokuvan maisema ja väki on sitä ainoaa nuoruuteni ja lapsuuteni henkistä suomimaisemaa, jonka ulkopuolelta minulla ei ole mitään kokemusta. Ennen 20 ikävuottani minä en ole jalallanikaan astunut tämän elokuvan tapahtumahorisontin ulkopuolelle. Ainoaksi eroksi päähenkilö Jorma Tommilan fiktiivisen toilailun ja minun myöhemmän tosielämäni välillä jää se, että Tommila ei ole yhtä elämän paaduttama.

Lisäksi päähenkilölle on piirretty muutamia moraalisia heikkouksia joita minulla ei ilmene: Halosen Takaisin ryssiin on elokuva, joka kamppailee Suomen parhaan elokuvan tittelistä tasaväkisesti muiden Jari Halosen elokuvien kanssa.

Tässä midiplugarikokeilussa alkaa olla jo jotain järkeä. Homma vaatii aika paljon harjoittelua. Tässä on nyt soitettu tempopulsaatio vasta lopuksi Castaliasta saatuu mididataan. Glissandoja ja juoksutuksia lisätty.

Aina kuitenkin riittää päänvaivaa. Nyt ongelma on se, että tempofaderia, joka näkyy vain Logicin Environmentsin objektina, ei jostain kumman syystä pysty assosioimaan ulkoisen keyboardin faderiin. Soitto säätö pitää siis tehdä hiirellä, mikä on tavattoman kömpelöä ja epäherkkää. Joudun nyt pohtimaan kuumeisesti, millä ihmeen kikkakolmosella saan kytkettyä tämän parametrin ulkoiseen ohjaimeen. Täytyy kokeilla, jos voisin tuoda ohjauksen suoraan midiväylästä Environmentsiin.

Toinen vähän vastaava bugi on UVI: Uskomaton bugi korkean profiilin firmalta! Pelleilyä ja kokeilua midiplugareilla. Vain opportunisti on siitä kokonaan vapaa. Posted by Sven Laakso at 4: Jeesus ei vietä omaa syntymäpäiväänsä, koska hänelle on liiankin sekvää, että parempi olisi ollut olla syntymättä. Ja senkin ajan voi käyttää tähtien tarkkailuun: Konesäveltämisessä, jota ihmiselle säveltäminen aina on, ongelmaksi muodostuu se, että Golem jää ilman elämän sinettiä, ajattelee Jeesus.

Mutta kehitysvammaisten hoitolaitoksen yökkö tietää mitä on pelkkä sinetti ilman Golemia. Esimerkiksi Velocity-plugarilla voi säätää envelopeen liittyviä midiparametreja automaatioilla.

Tämä on tärkeää tulkinnan luomisessa -- tai paremminkin soittamisessa -- kaikki parametrithan soitetaan automaatioihin. Modifier plugarilla voi automatisoida jälkikäteen miditiedoston sustainpedalia, joka on pianossa aika tärkeä tulkinnan kannalta.

Parasta midiplugareissa on se, että säätöjä voi tehdä loputtomasti ilman että alkuperäiseen miditiedostoon tehdään muutoksia. Eli aina voi vaivatta palata alkuperäiseen. Midiplugareille näyttää olevan vain yksi paikka Channel Stripissä.

Mutta kun liikkuu midipluginpaikan alareunan kohdalle hiirellä, alareuna aktivoituu kirkkaaksi, jolloin valikosta voi valita uuden midiplugarin listaan. Chord Trigger ja monet eksoottisemmat midipluginit ovat kiinnostavia kun ottaa huomioon, että kaikkea voi säätää ikään kuin vain mausteena jälkikäteen erilaisiin tilanteisiin. Toistaiseksi en tiedä, miten muutoksen voisi streamata tosiaikaisesti. Tempoeditorilla voi soittaa tempotulkinnan ja pulsaation Midi recording setupista pitää säätää "Allow tempo recording enabled" ja lisätä environmentriin tempofaderi.

Noissa pianokappaleissani ei ole vielä varsinaisesti mitään tulkintaa. Edessä paljon opettelua ja harjoittelua. Opin tässä prosessissa koko ajan kuulemaan pianomusiikkia tarkemmin. Tänään esimerkiksi tutkin Beethovenin 32 sonaatin musiikinopettajan kehotuksesta nuotin kanssa ja kuuntelin tulkintoja.

Ei minulla ole vielä oikein aavistustakaan mitä tästä prosessista lopulta seuraa, mutta työ ja itsekehitys tässä vähintään ovat selviöitä, vaikka lopputulos sitten jäisikin kuolleeksi Golemiksi ilman elämän sinettiä otsassa. Tärkeintä on prosessi itsen kanssa. Testaillessa samalla selvisi, mikä Castaliani syvin perusolemus on: Midiplugareita ei vielä paljon löydy kirjoitettuina Logicille, mutta voi vain miettiä mitkä mahdollisuudet avautuvat kun kaikki hienot Max-patchit käännettään Logic Plugareiksi.